Selvisin
hengissä melko pahasta työviikosta. Voittajan fiilis. Vielä on yksi melko paha
viikko edessä, mutta onneksi se ei ole heti seuraava. Tämä syksy on kyllä ollut
erityisen raskas työn puolesta, toivottavasti tällaisia ei tule lisää.
Väsyttävät ihmisen, vaikka aina sitä jollakin konstilla rämpii eteenpäin.
Samalla väsyttää tämä iänikuinen pätkätyöläisyys. Voi kunpa saisi vakituisen
työn, tai edes useamman vuoden pestin. Alan olla liian vanha tällaiseen, kun
samaan aikaan pitää viimeistellä edellinen pätkä, tehdä nykyistä ja valmistella
seuraavaa.
Kundaliinijoogaopettajakoulutuksen
tekstikirjan käännös englannista suomeen on käynnistynyt. Meitä kääntäjiä on
kolme, ja minä olen kääntänyt jo ehkä kolme sivua. Hidastahan se on, kun pitää kaivaa
sanakirjasta sanoille merkityksiä, jotka eivät ole ihan niitä ensimmäisiä ja
päällimmäisiä. Käännän yhtä lukua pitkän aikaa, koska ensimmäisellä
kierroksella käännän mitä osaan, seuraavalla vähän enemmän, ja niin edelleen.
Ajattelen sitä tekstin kampaamisena, jokainen kamman veto suoristaa tekstiä,
lisää sitä, ja viimeiseksi jäävät takut, jotka nekin pitää suoristaa. Homma on
sikäli hauskaa, ettei minulla ole viimeistä vastuuta käännöksestä, vaan sitä
kommentoivat vielä kokeneemmat kundaliinijoogaihmiset. Ja juuri se tekee
kääntämisestä tietyllä tavalla helppoa. Teen vaan parhaani, ja pistän tekstin
eteenpäin. Ihmeen koukuttavaa se myös on, välillä on oikein hinku koneelle kääntämään,
eikä sitä malttaisi millään lopettaa.
Rastaat
ovat hävinneet. Pihalla marjapensaissa on kaikki marjat tallella, kun ei ole
ollut lintuja niitä syömässä. Mitä ihmettä on tapahtunut räkäteille, joita
ennen – ja vielä viime vuonnakin – pömppi pihassa aina. Onko tämä nyt sitä
lajien monimuotoisuuden vähenemistä? Pelottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti