Kyllä
tässä ny jotain kuulkaa on. Kävin eilen taas Kuldipin hoidossa, nyt vaan ihan
lyhyesti eli 15 minuutin alignment-hoidossa, koska satuin olemaan huudeilla
mutta pitkään hoitoon ei ollut aikaa. Kyllä teki taas hyvää, sain
joutsenkaulani takaisin, ja noin 2 kiloa tippui ylimääräistä painoa per hartia.
Että kevyempi on olla nyt.
Mutta siis
juttu on se, että unohdin sateenvarjoni sinne. Minä en ikinä unohtele
sateenvarjojani tai hanskojani tai mitään minnekään, mutta nyt unohdin. Ja
viimeksi kun olin samassa paikassa kundaliinijoogayhdistyksen jäsentapaamisessa,
myöhästyin ensimmäistä kertaa elämässäni junasta, kun en tarkistanut sen
lähtöaikaa. Siitä kirjoitinkin jo. Ja muutama kerta aiemmin, alkukesästä, kun
olin Kuldipin hoidossa, unohdin pankkikorttini pin-koodin (ja se on maailman
helpoin koodi, helpompi olisi vain neljä samaa numeroa). Niin että kyllä siellä
jotain tapahtuu, jokin sellainen rentoutuminen, että arkiset asiat katoavat
päästä. Perin ärsyttävää, mutta ehkä se sitten kuitenkin on vaan hyväksi minun
kaltaiselleni ihmiselle.
Siippa on
pois kotoa, ja ikävä on kova. Yleensä minä olen jossain, ja siippa kotona,
mutta nyt kuvio on toisin päin. Paljon tylsempää ja tyhmempää olla yksin kotona
ja ikävöidä toista, kuin olla itse jossain poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti