Opettajista – vuoden aluksi

Taas alkoi uusi kierros Auringon ympäri, joten hyvää uutta vuotta kaikille. Toivottavasti tästä vuodesta tulee hyvä ja menestyksekäs.

Lomalta on siis palattu nuhan ja yskän kera. Loma oli hyvä ja monipuolinen, salasanoja en ehtinyt unohtaa, mutta kieltämättä nyt on pieniä käynnistysvaikeuksia työnteon kanssa. Tänään on tehtävä kiireellä viime vuoden häntiä pois, jotta voi keskittyä uusiin asioihin. Välipäivinä sähköpostiin oli pamahtanut ylläripylläritehtäviä, mutta taidan selvitä niistäkin. Niin ainakin suunnittelen.

Lomalla luin Liane Moriartyn kirjan Nine Perfect Strangers (ei mitään hajua onko käännetty suomeksi tai tehty elokuvia yms.). Kirja kertoo hyvinvointiretriitistä Australiassa, keskellä ei mitään, ja ihmisistä jotka retriittiin kerääntyvät. Paikan johtajalla on kova halu auttaa asiakkaitaan muuttamaan elämänsä paremmaksi – itse asiassa niin kova halu, että homma karkaa aika reippaasti käsistä. Samalla kerrotaan myös johtajan omaa tarinaa niistä ongelmista ja kokemuksista, joita hänellä on menneisyydessään, ja joita hänen olisi syytä vähän käsitellä.

Vaikka juoni on melkoisen railakas, on siinä ihan riittävästi kosketuspintaa myös oikeaan elämään. Siihen, että monesti esimerkiksi joogaopettajien (puhun nyt meistä, koska joogaopettajat parhaiten tunnen) voisi olla paikallaan keskittyä vähemmän ohjattaviensa muuttamiseen ja siitä seuraavaan maineeseen ja kunniaan. Se, että omiakin ongelmia on, ei tietenkään millään tavalla estä omaa opettajuutta. Jokainen opettaa, mitä osaa. Enkä ongelmia on luvassa silloin, kun opettaja ajattelee olevansa jollakin tavalla ”valmis” tai edes pidemmällä kuin omat oppilaansa. Polku voi olla pidempi ja kokemusta enemmän, mutta se ei tarkoita mitään. Se ei tee opettajasta yhtään mitään, välttämättä ja automaattisesti, vaikka voi pidempi polku joskus olla kaikille opiksikin. Riippuu siitä, miten opettaja osaa omaa polkuaan hyödyntää.

Välillä käy mielessä, että melkoisen helposti ja ehkä jopa heppoisin perustein ihmiset omat opettajansa valitsevat. Tai ehkä se vaan näyttää siltä, koska minun opettajani ovat niin harvassa. En tiedä. Mutta älkää nyt ihmiset ihan ilman mitään tervettä epäluuloa hyväksykö ketä sattuu opettajaksenne. Hyviä ja arvokkaita opettajia on paljon, mutta ihan kaikki eivät, harmi kyllä, sellaisia ole.