Korona-viruksen ajan päivät
alkavat muistuttamaan toisiaan. Suurin piirtein sama rutiini joka päivä, ei
poikkeuksia. Ei sillä, minusta on (vielä) ihan mukavaa olla kotona.
Joku
kutsui tätä aikaa maapallon uudelleenkäynnistämiseksi, bootataan koko maailma.
Siltä se myös tuntuu. Tosin samalla tuntuu vähän hassulta, että ihmiset
kaipaavat paluuta siihen, mitä oli ennen, vaikka paluuta ei oikeastaan ole. Tässä
olisi tuhannen taalan paikka miettiä esimerkiksi talous uudestaan, sillä
jatkuvalle kasvulle perustuva talous ei yksinkertaisesti ole mahdollinen enää.
Maapallo ei kestä sitä.
Viime
viikko oli vaikea, sairastin ja olin huippuväsynyt. Aamuharjoitus kutistui
melkein olemattomiin, ja lauantaina verkkoon siirtynyt sadhana jäi väliin. Nyt
helpottaa, ja muistan taas, miksi omaa harjoitusta on parempi pitää yllä. Katsotaan
lauantaina, miten käy sadhanan kanssa.
Ihailtavan
nopeasti kaikki on siirtynyt verkkoon, myös joogakoulut. Ja työt palavereineen
kaikkineen, paitsi ne mitä hoidellaan ihan vanhaan tyyliin puhelimella. Sekin
on aivan hauskaa, en ole koskaan käyttänyt puhelinta näin paljon työssäni.
Onneksi sain uuden työpuhelimen juuri, oikein älypuhelimen vanhan nokialaiseni
tilalle.
Ei muuta
raportoitavaa kotisohvalta tällä erää. Pysykää kuulolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti