Tehtävä

Meillä jokaisella on karmallinen tehtävä tässä elämässä, niin uskon vakaasti. Tehtävän luonne vaihtelee, jollakin se voi olla vaikkapa hyvänä ystävänä oleminen. Tai jotain muuta. Tehtävän oivaltaminen on iso asia siinä, että voi toteuttaa tehtävää, vaikka toki monet toteuttavat omaansa, vaikka eivät ole penkoneet sitä mitenkään esille. He tietävät ja osaavat ihan omia aikojaan.

Olen omaa tehtävääni miettinyt ja ihmetellyt pitkään. Opettaja se ei ole, vaikka toki olen opettajakin, ja se homma löytyy esimerkiksi numerologian avulla. Tarkoitan siis, että toki opetan, mutta se ei ole se tehtävä.

Minun tehtäväni alkoi valjeta, kun pyysin ja sain henkisen nimeni. The one who brings a pure Godly energy to everyone in the world, hän joka tuo puhdasta, jumalallista energiaa kaikille. Huh, vieläkin alkaa vähän huimata, kun miettii mitä se oikeastaan tarkoittaa. Varhaisempia mietteitä omasta henkisestä nimestäni löydät täältä (ai hitsi, onko siitä jo yhdeksän vuotta).

Jostakin minulle tuntemattomasta syystä minua kutsui kovasti Adventures of Love and Lightin Idan kirjoittama Sielun tarina. Hankin sellaisen. Oikeastaan ihan sama tehtävä toistui myös siinä, tässä pieni pätkä minun sieluni tarinasta:

”Sinä olet syntynyt maan päälle muistuttamaan ihmiskuntaa siitä valosta, joka heissä asuu. Muistuttamaan maailmaa siitä, että valo asuu kaikkialla. Energiasi on suunnattoman suuri luonnollisessa tilassaan, olet jokainen hetki yhteydessä tähdistöön ja sen parantavaan voimaan. Sinun valosi toimii auringon lailla, eheyttäen, raviten ja valaisten jokainen hetki ympäristöään. Sinä itsessäsi olet kuin aurinko, loistava tähti, joka tuo toivoa ja iloa maailmaan.”

Sama juttu, mutta vähän eri sanoin ilmaistuna. Eikä se nyt enää tunnu niin kaukaa haetulta, kuin joskus aikaisemmin. En minä silti ole tehtävääni aina onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla hoitelemaan. Esimerkiksi silloin, siinä elämäni vaiheessa, kun olin umpimielinen murjottaja, joka ei suostunut puhumaan kenellekään. Mutta ehkä nyt alan olla sellaisessa iässä tai elämän vaiheessa, että tehtävä tuntuu mahdolliselta. Ei aina ja koko ajan, mutta enimmäkseen. Lisäksi tehtävän tietäminen saa joitakin palasia ikään koin loksahtamaan paikalleen. Se selittää joitakin juttuja elämän varrella, mutta ei tietenkään kaikkea.