Hengissä
ja kohtuullisissa voimissa, vaikka ei ole mitään vähään aikaan kuulunutkaan.
Ollaan siipan kanssa sairastettu sitkeä hengitystieinfektio, joka ei meidän
diagnoosin mukaan ollut koronaviruksen aiheuttama, mutta kuka tietää. Yhdistettynä
kaiken työskentelyn siirtymiseen etänä ja verkossa kun työpaikka meni kiinni,
on olo ollut vähän väsynyt. En kauheasti ole aiemmin harrastanut etätyötä,
koska työskentelen mieluiten työpaikalla. Toki olen sähköposteja lueskellut ja vastaillut
niihin kotona, ja jotain muitakin lukuhommia, mutta siinäpä se on ollutkin. Nyt
sitten kaikki etänä. On outoa enkä kauheasti tykkää, mutta minun tuntemuksillani
ei nyt ole väliä.
Hyvät
hyssykät, että olen nukkunut. Ihan älyttömiä määriä: pitkät yöunet ja päiväunet
päälle.
Tuntuu,
että kirjoitettavia ja jaettavia asioita olisi niin paljon, että en tiedä mistä
aloittaisin. Sitten kuitenkaan ne eivät ole loppujen lopuksi erityisen
tärkeitä, eli ihan sama ne on jättää kirjoittamattakin. Tärkeältä tuntuu nyt
vain elää tässä ajassa pelkäämättä, tulevaisuuteen luottaen. Nauttia pienistä
asioista, niin kuin aina. Ehkä juuri se on elämän tarkoitus juuri nyt. Ei mitään
sen mahtipontisempaa, vain pientä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti