Tänä syksynä minulla on oma kundaliinijoogaryhmä paikallisessa opistossa. Koska ajat ovat koronan takia vähän kummalliset, ryhmään ei ihan ilmoittautunut minimimäärää ihmisiä, mutta saimme silti luvan aloittaa. Ja hyvä niin, ryhmä on mainio. Siellä on jokunen kokeneempi kundaliinijoogi, mutta muutama sellainenkin, joka ei ole koskaan harjoittanut kundista. Eli oikein hyvä sekoitus eri tasoisia ihmisiä. Ja erilaisia kehoja, toisille ovat toiset asiat vähän hankalia, ja muille sitten jotkut muut. Se, joka on notkea kuin räsynukke, ei jaksa kannatella kehoaan niin kuin vähän jäykempi.
Opettaminen on taas tosi kivaa, niin kuin aina. Se täyttää kiitollisuudella ja tunteella, että on tosi etuoikeutettu. Meillä on ollut jo kolme tuntia, eli on päästy hyvään vauhtiin ja alkeet on nyt jo kaikilla hallussa. Katsotaan mihin asti päästään. Hyvin intuitiivisesti mennään, en oikein osaa muulla tavalla opettaa.
Olin lupautunut pitämään myös lyhyemmän eli neljän kerran kurssin rauhallista ja lempeää joogaa pienelle erityisryhmälle, mutta se siirtyi keväälle. Ei löytynyt sopivaa tilaa, jossa olisi mahdollista pitää tarpeeksi turvaväliä muihin. Katsotaan millaista aikaa eletään keväällä, eli onnistuuko silloin. Erityisryhmä kuulostaa jännittävältä, kun en etukäteen tiedä mitä he pystyvät tekemään ja mitä eivät. Ainakin hengitysharjoituksia, jos eivät muuta.
2 kommenttia:
On hienoa, että olet saanut pitää kursseja. Tämä aika on niin ikävää. Asun kahden sairaalapiirin välissä; toisessa on kiihtymisvaihe ja toisessa leviämisvaihe meneillään. Onneksi käsityökurssini myös jatkuvat. Kevät oli pitkä, kun kaikki loppui. Mukavaa talvenodotusta!
Mukavaa talvenodotusta myös sinulle, Vilukissi. Elämme erikoisia aikoja, koitetaan jaksaa.
Lähetä kommentti