Kaksi kertaa ole ehtinyt tähän mennessä ohjaamaan joogatunnin etänä. Ei ole erityisen hankalaa, vaikka ei se sama asia ole kuin lähitunti. Silti sanoisin, että kyllä siinä tunnelmaan pääsee, vaikka tunnelma ei ole sama kuin lähitunnilla. Selvästikään kaikki ryhmän ihmiset eivät halua edes yrittää osallistua etätunnille, heitä ei ole näkynyt. Ymmärrän kylä, että ihmisillä voi olla erilaisia tilanteita. Voi olla, että kotona ei ole rauhallista paikkaa tai mitään välineitä joogaamiseen. Tai ei vaan kiinnosta. Harmillista silti, mutta enpä minä sille mitään voi.
Uusi, tämän vuoden alussa aloittamani työ on tähän mennessä tapahtunut kokonaan etänä. Näillä näkymin joudun muutaman kerran matkustamaan paikan päälle tänä talvena. Tai katsotaan nyt, kukaanhan ei tiedä vielä miten tilanteet muuttuvat. Joka tapauksessa huomaan, että uusi työ ja uusi työpaikka kaipaisivat vähän sosiaalista kanssakäymistä. Varmasti teen kaikki oikein ja hyvin ja kunnolla, mutta kaipaan että joku sanoisi sen. Kaipaan sellaista ”hyvin menee, jatka samaan malliin” -palautetta. Nyt sitä ei ole.
Uuden työn aloittaminen oli kyllä aikamoinen puristus. Jouduin tekemään niin paljon edellisen vuoden puolella, sillä kaikki alkoi nopeasti ja täydellä höyryllä. Tai siis niin, että hyppäsin liikkuvaan junaan. Tästä se vauhti sitten pikkuhiljaa hidastuu. Stressioireita alkoi kertyä, mutta nyt niitä pääsee jo vähän purkamaan. Onneksi. Joka tapauksessa tässä uudessa työpaikassa on monta hyvää puolta. Huonoja puolia en ole huomannut kuin yhden, ja se on sijainti kaukana omasta asuinpaikastani. Se on kyllä aika oleellinen asia, mutta juuri nyt, etätyön aikaan, se on toisaalta myös etu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti