Retriittiin

Tänään lähdetään kanssajoogaajan kanssa viikonlopun joogaretriittiin. Omituinen aika vuodesta retriitille, mutta toisaalta se taitaa tulla ainakin minun elämäni kannalta ihan oikeaan aikaan. Etukäteen vähän huolettaa, että miten sitä jaksaa olla niin sosiaalinen kuin retriitissä olisi hyvä olla, mutta ehkä sekin sitten sujuu, kunhan pääsee alkuun. Sen kuulin etukäteen, että osallistujamäärä ei ole mitenkään suuri. Olen lohdutellut ja hyvitellyt itseäni sillä ajatuksella, että voin ja saan skipata puolet viikonlopun ohjelmasta ja lymytä peiton alla, jos siltä tuntuu. Todennäköisesti ei tunnu, mutta tällainen takaportti on olemassa.

Että näin reippaana ja innokkaana kohti viikonloppua.

Lahjoituksia

Uusi vuosi olisi varmaankin hyvä aloittaa tyhjältä pöydältä. Sikäli kuin pöytää koskaan ihan tyhjäksi saa. Minä ajattelin pöydän sijaan tyhjentää pankkitilini. Tai no, totuuden nimissä on sanottava, etten minä sitä kokonaan tyhjentänyt: ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ei vielä rullaa siihen malliin kuin pitäisi, joten jätin tilille vähän pahan päivän varaa.

Lahjoittelin rahaa pois, useampaankin kohteeseen. Oman osansa sai uusi, vielä suunnitteluasteella oleva lastensairaalakin. Rahan lahjoittaminen netissä on onneksi tehty tänä päivänä tosi helpoksi, jos vaan on luottokortti. Aina kun mahdollista, lahjoittamani summa on 108 euroa, dollaria tai muuta rahayksikköä, sillä se on numerologian mukaan hyvin tärkeä, pyhä luku. Välillä varat eivät anna siihen periksi, ja silloin vaikka 5 tai 10 euroa on ihan yhtä hyvä summa.

Aamuharjoitukseni oli tänään tosi mielenkiintoinen. Yön aikana ääni oli kaikonnut lähes kokonaan, ja kun avasin suuni mantroja ja Japjia varten, tuli suusta ulos lähinnä pientä pihinää ja korinaa. Niiden avulla en ihan päässyt siihen ihanaan äänivärähtelyn olotilaan kuin yleensä, mutta eipä voinut mitään, niillä mennään mitä annettu on. Nuha sentään on jo selvästi voiton puolella.

Rähmällään

Elämä heitti eteen niin suuren pettymyksen, että lähti jalat alta. Vastoinkäymiseksi sitä voisi joku kutsua, mutta minun suuhun sopii paremmin pettymys, koska suurinkin vastoinkäyminen voi lopulta osoittautua siunaukseksi. Joka tapauksessa lensin rähmälleni kanveesiin, noin vertauskuvallisesti. Siellä makasin, makaan ehkä vieläkin, ja lasken elämäni siunauksia. Yritän muistaa mitä kaikkea hyvää minulla on, joiden takia kannattaisi nousta ylös. Päässä lyö tyhjää, eikä mieleen muistu montaakaan asiaa.

Pettymyksen myötä romahti vastustuskyky, ja saman tien tarttui siipan nuhakuume. Nyt on kurkku kipeä, nenästä vuotaa räkää ja verta ja joka paikkaa kolottaa. Tiedän paljon joogisia keinoja, joilla oloa ja vastustuskykyä voisi kohottaa, mutta ei nappaa. Mielummin kaivaudun peiton alle ja tunnen oloni kurjaksi. 

Kyllä minä tästä vielä nousen. Ennen pitkää kampean itseni pystyyn, pudistelen pölyt vaatteista ja lähden eteenpäin. Se vaan ottaa nyt vähän aikaa. Onneksi siippa istuu vieressäni ja pitää kädestä.

Arjen paluu

Tänään pitäisi mennä ohjaamaan yksi joogatunti iltapäivällä. Huh, tuntuu ihan oudolta ajatukselta. Edellisen tunnin pidin joskus ennen joulua. Ja sen jälkeen olen lomaillut ja lomaillessani erkaantunut monista arkisista asioista, kuten joogan ohjaamisesta niin, että siitä on tullut tosi kaukainen asia. Onneksi kokemuksesta tiedän, että homma palaa mieleen tosi nopeasti. Alkumantrat on se hetki, jolloin kaikki palaa kohdalleen, mahdollinen jännitys ja epävarmuus kaikkoavat ja kaikki on taas kristallinkirkasta. Ja minä olen taas joogaohjaaja.

Oma harjoitus kutistui lomalla ihan minimiinsä, eli luin vain Japjin. Tai toisinaan luin sen paperilta, toisinaan kuuntelin ipodista ja hymisin mukana. Nyt olen taas vähän pidentänyt harjoitusta, ottanut meditaatiota ja pari asanaakin mukaan. Ja palannut heräämään klo 5, sillä sekin rytmi taukosi matkustuksen tiimellyksessä. Kyllä tämä tästä.

Ulos kun katsoo, tuntuu kuin olisimme juuttuneet ikuiseen marraskuuhun. Kohta on loppiainen, eli aika viedä jouluvalot takaisin komeroon. Ja silloin se pimeys iskee taas todella, jos ei ole lunta maassa. Niin kuin ei taida ollakaan. Mutta valoa kohti taas mennään, huomenna päivä on näillä korkeuksilla 3 minuuttia pidempi kuin tänään. Ja viikon päästä 22 minuuttia pidempi.

Valoisaa Uutta Vuotta!

Oikein paljon valoa ja luonnon ihmeitä vuodelle 2014!

Siirtymisiä

Piti päivittää blogia jo aikaisemmin, mutta kaikissa hotelleissa ei – jostakin käsittämättömästä syystä – ole ilmaista nettiyhteyttä. Nyt ollaan jo takaisin kotona, joten piuhojen päässä ollaan taas.

Lomamatkamme viimeiseksi yöksi siirryimme La Gomeran saarelta Teneriffalle. Näin oli matkanjärjestäjä eli oma siippani jo etukäteen suunnitellut. Halusimme ehtiä paluulennolle kotiin, eikä lauttamatka Gomeralta Teneriffalle ole niitä kaikkein luotettavimpia yhteyksiä, varsinkaan jos tulee myrsky tai tapahtuu jotakin muuta odottamatonta. Menomatkalla lautta oli puolitoista tuntia myöhässä jostakin minulle tuntemattomasta syystä. Itse asiassa koko menomatka oli aika pitkä, sillä matka Helsinki-Vantaan lehtokenttähotellista meidän apartementokseen Gomeralla kesti 19 tuntia. Liikuimme lentokoneella, bussilla, lautalla ja lopulta vuokra-autolla. Mutta sinne pääseminen oli todellakin kaiken vaivan arvoista.

Niin, siirtymä Teneriffalle. Siippa oli varannut meille hotellihuoneen Los Cristianoksesta, läheltä satamaa johon saavuimme ja läheltä bussipysäkkiä, josta pääsimme eteläiselle lentokentälle. Minä jouduin jonkinlaiseen kulttuurishokkiin jo heti kun kävelimme turistien täyttämää rantakatua satamasta hotellille. Miten paljon ihmisiä, ja kaikkea! Gomeran vaelluspoluilla kaikki kulkijat tervehtivät toisiaan, niin kuin myös kylässä, jossa asuimme. Siis myös paikalliset tervehtivät turisteja. Laaksossa, jossa asuimme, ainoat äänet yöllä olivat ne kaksi kukkoa, jotka kiekuivat kilpaa aamuyön varhaisista tunneista pitkälle aamupäivään asti. Siirtyminen niin rauhallisesta paikasta turistialueelle tuntui samalta kuin loppukesä lapsuudessa, kun olin ollut 8 viikkoa mökillä juttukavereina vain mökkinaapurit ja kaksi kertaa viikossa kauppa-auton kuski, ja sitten yhtäkkiä palasinkin kotiin television ja kavereiden keskelle. Pää siinä menee hetkeksi ihan pyörälle.

Joka tapauksessa pääsimme onnellisesti kotiin viime yönä. Loma oli ihana. La Gomera oli kertakaikkisen upea, ja sinne pitää todennäköisesti päästä vielä uudelleen.