Viime
aikoina sadhanassa on mieleen alkanut pälähdellä asioita ihan omia aikojaan.
Vastauksia kysymyksiin, joita en ole välttämättä edes tiennyt kysyneeni. Toisin
sanoen vaikka en ole miettinyt jotakin asiaa, vaan olen meditoinut
mahdollisimman rentona, on mieleen muodostunut ihan kuin omia aikojaan vastaus
tai asia, joka pitää tehdä. Haluaisin myös uskoa, että tuollaisessa tilassa
mieleen tulleet asiat ovat totisinta totta, sillä tietoinen mieli ei ole
päässyt pyörittelemään niitä ja vääntelemään eri suuntiin. Ne asiat tulevat
jostain syvältä omasta mielestä, tai sitten suoraan universumilta. Siksi ne
eivät voi olla muuta kuin totta.
lauantai 19. maaliskuuta 2016
Totisinta totta
perjantai 18. maaliskuuta 2016
Uusi matto
Meille tuli
uusi matto. Se on melkein samanlainen kuin aiemmin ostettu, mutta ei kuitenkaan
ihan. Samanlaista ei enää ollut myynnissä. Mutta eipä haittaa, ne ovat
riittävän samanlaisia että niitä voi pitää vierekkäin. Idea on siis se, että peitetään
olohuoneen lattia kokonaan matoilla. Lattiapinta on niin ruma, ettei sitä halua
katsella, ja lattian muovimaton vaihtaminen niin iso ja hankala projekti, ettei
siihen haluta ryhtyä.
Olohuoneen
paksuille villamatoille on mukava kellahtaa iltaisin venyttelemään. Me teemme
sitä molemmat, siippa ehkä useammin kuin minä. Muutama rauhallinen joogaliike
tai selän venytys ennen nukkumaanmenoa on varsinaista kehon täsmähuoltoa.
Iltaisin on myös hauska huomata, kuinka notkea minä oikeastaan olen. Tai
pikemminkin se, että en ole erityisen kankea. Joogaa teen yleensä aina
aamuisin, ja silloin en ole ollenkaan notkea.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Voi kissanpissa
Talvisin
meillä pidetään ulkorappusilla astiaa, jossa on hiekoitushiekkaa ja pieni lapio
sen levittämiseen. Nyt kävikin niin, että joku pihassa liikkunut ja
sisäsiistiksi opetettu kissa oli erehtynyt luulemaan hiekka-astiaa kissan
hiekkalaatikoksi. Ihan ymmärrettävä virhe, mutta seuraukset olivat aika isot.
Siippa ei
ollut huomannut ylimääräistä hajua hiekoitushiekassa, vaan oli jatkanut hiekan
levittämistä pihaan aina tarpeen tullen. Ja kyllä, siipalla on hajuaisti
tallella. Jossain vaiheessa minä huomasin, että talvikenkinä käyttämäni
vaelluskengät haisevat oudolle. Samaan aikaan hiekoitushiekka-astia alkoi
haista nenääni, ja pystyin rekonstruoimaan tapahtumien kulun mielessäni. Kissa,
hiekka, ja sitten minä olen tallustellut haisevalla hiekalla. Jostain kumman
syystä kenkäni pohjat ovat imaisseet hajun itseensä. Läpi on haisteltu muidenkin
talvikenkien ulkopohjat, mutta eivät muut haise.
Niin kuin
kaikki kissaihmiset ehkä tietävät, kissanpissan hajun pois saaminen mistä vaan
ei ole ihan yksinkertaista. Pesin varuksi eteisen matot, ne, joiden päällä
kengät ovat olleet ja joihin on voinut haisevaa hiekoitushiekkaa kulkeutua.
Mikäli matoissa oli jotain hajua, lähti se pesussa. Mutta ne maastokenkien
pohjat. Ne on pesty nyt moneen kertaan, eikä haju lähde mihinkään. Seuraavaksi
pitää ostaa etikkaa, ja kokeilla sitä. Siihen asti kengät saavat lojua
vintillä, sillä jos ne tuo sisälle, haisee koko eteinen kissanpissalle.
Haiseva
hiekoitushiekka on hävitetty astiasta, ja pihaan levitetty ei haise. Onneksi
hiekoituskausi taitaa olla tältä erää ohi. Ensi talveksi pitää muistaa laittaa
hiekoitushiekka-astia, johon kissat eivät pääse. Ja ihan mahtava juttu olisi,
jos kissat kävisivät vessassa vain kotonaan.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
Kevättä ilmassa
Aamulla kotikadulla alkoi taivaalta kuulua tuttua törinää. Ja näinkin ne, kuusi joutsenta matkalla päättäväisin siiveiskuin kohti pohjoista. Tuli jotenkin lämmin ja hyvä olo.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Pinnalla
Joskus
saatan kuunnella tubesta jonkin biisin, joka ei ole listallani. Ja sen jälkeen
tube, joka vahtii tekemisiäni ja mieltymyksiäni, ehdottaa jotakin muuta biisiä.
Juuri tällä tavalla tämän hetken suosikkibiisini löysi minut. Ja biisi on siis
Ki Banu Duniya Da. Kiitos siitä tubelle – vaikka en olekaan erityisen ihastunut
siihen, että se vahtii tekemisiäni.
lauantai 5. maaliskuuta 2016
Lehtikatsaus: Ananda 1/2016
Huomasitteko,
että joogalehti Anandan uusimmassa numerossa on juttu Onnen ja runsauden joogaa
–kirjasta ja sen keskeisistä teemoista? Kivaa, että kirjoitetaan. Asia ei
varsinainen yllätys ollut minulle, sillä tiesin että juttu on tulossa, mutta
enpä tiennyt jutun sisällöstä juuri mitään ennakolta.
Kirjaa on nyt myyty reilut 200 kappaletta, eli ihan jokaisella suomalaisella joogan harjoittajalla sitä ei vielä taida olla.
Viittauksena edelliseen postaukseen: aamun
sadhana oli kertakaikkisen ihana. Luulen, että ankeus väistyy taas taka-alalle.
Ainakin sen olisi syytä kaiken sen aamuiden meditoinnin jälkeen. Ja väistyyhän
se.
torstai 3. maaliskuuta 2016
Ankeus valtaa alaa
Ainakin osa
voisi löytyä huomisesta sadhanasta. Sadhana on jäänyt nyt kahdesti väliin, ja
sillä voi olla osuutta asiaan. Toivottavasti on, sillä siinä tapauksessa tiedän
mistä ilo löytyy taas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

