lauantai 19. maaliskuuta 2016

Totisinta totta




Vuodenkierron käännyttyä keväällä on lauantaiaamun aamusadhanoissa alkanyt käydä enemmän ihmisiä kuin syksykaudella. Myös ensikertalaisia, mikä on aina älyttömän mukavaa. On hauska katsoa, kuinka ihmiset tullessaan höpisevät jotakin sulasta hulluudesta, kun heitä nukuttaisi vielä. Mutta sitten sadhanan jälkeen samojen ihmisten suut on hymyssä korvasta toiseen, ja silmät loistavat kuin tähdet. Uni on kaikonnut, ja he ihmettelevät ääneen, kuinka nopeasti kaksi ja puoli tuntia vierähti.

Viime aikoina sadhanassa on mieleen alkanut pälähdellä asioita ihan omia aikojaan. Vastauksia kysymyksiin, joita en ole välttämättä edes tiennyt kysyneeni. Toisin sanoen vaikka en ole miettinyt jotakin asiaa, vaan olen meditoinut mahdollisimman rentona, on mieleen muodostunut ihan kuin omia aikojaan vastaus tai asia, joka pitää tehdä. Haluaisin myös uskoa, että tuollaisessa tilassa mieleen tulleet asiat ovat totisinta totta, sillä tietoinen mieli ei ole päässyt pyörittelemään niitä ja vääntelemään eri suuntiin. Ne asiat tulevat jostain syvältä omasta mielestä, tai sitten suoraan universumilta. Siksi ne eivät voi olla muuta kuin totta.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Uusi matto



Meille tuli uusi matto. Se on melkein samanlainen kuin aiemmin ostettu, mutta ei kuitenkaan ihan. Samanlaista ei enää ollut myynnissä. Mutta eipä haittaa, ne ovat riittävän samanlaisia että niitä voi pitää vierekkäin. Idea on siis se, että peitetään olohuoneen lattia kokonaan matoilla. Lattiapinta on niin ruma, ettei sitä halua katsella, ja lattian muovimaton vaihtaminen niin iso ja hankala projekti, ettei siihen haluta ryhtyä.


Olohuoneen paksuille villamatoille on mukava kellahtaa iltaisin venyttelemään. Me teemme sitä molemmat, siippa ehkä useammin kuin minä. Muutama rauhallinen joogaliike tai selän venytys ennen nukkumaanmenoa on varsinaista kehon täsmähuoltoa. Iltaisin on myös hauska huomata, kuinka notkea minä oikeastaan olen. Tai pikemminkin se, että en ole erityisen kankea. Joogaa teen yleensä aina aamuisin, ja silloin en ole ollenkaan notkea.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Voi kissanpissa



Talvisin meillä pidetään ulkorappusilla astiaa, jossa on hiekoitushiekkaa ja pieni lapio sen levittämiseen. Nyt kävikin niin, että joku pihassa liikkunut ja sisäsiistiksi opetettu kissa oli erehtynyt luulemaan hiekka-astiaa kissan hiekkalaatikoksi. Ihan ymmärrettävä virhe, mutta seuraukset olivat aika isot.

Siippa ei ollut huomannut ylimääräistä hajua hiekoitushiekassa, vaan oli jatkanut hiekan levittämistä pihaan aina tarpeen tullen. Ja kyllä, siipalla on hajuaisti tallella. Jossain vaiheessa minä huomasin, että talvikenkinä käyttämäni vaelluskengät haisevat oudolle. Samaan aikaan hiekoitushiekka-astia alkoi haista nenääni, ja pystyin rekonstruoimaan tapahtumien kulun mielessäni. Kissa, hiekka, ja sitten minä olen tallustellut haisevalla hiekalla. Jostain kumman syystä kenkäni pohjat ovat imaisseet hajun itseensä. Läpi on haisteltu muidenkin talvikenkien ulkopohjat, mutta eivät muut haise.

Niin kuin kaikki kissaihmiset ehkä tietävät, kissanpissan hajun pois saaminen mistä vaan ei ole ihan yksinkertaista. Pesin varuksi eteisen matot, ne, joiden päällä kengät ovat olleet ja joihin on voinut haisevaa hiekoitushiekkaa kulkeutua. Mikäli matoissa oli jotain hajua, lähti se pesussa. Mutta ne maastokenkien pohjat. Ne on pesty nyt moneen kertaan, eikä haju lähde mihinkään. Seuraavaksi pitää ostaa etikkaa, ja kokeilla sitä. Siihen asti kengät saavat lojua vintillä, sillä jos ne tuo sisälle, haisee koko eteinen kissanpissalle.

Haiseva hiekoitushiekka on hävitetty astiasta, ja pihaan levitetty ei haise. Onneksi hiekoituskausi taitaa olla tältä erää ohi. Ensi talveksi pitää muistaa laittaa hiekoitushiekka-astia, johon kissat eivät pääse. Ja ihan mahtava juttu olisi, jos kissat kävisivät vessassa vain kotonaan.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kevättä ilmassa

Aamulla kotikadulla alkoi taivaalta kuulua tuttua törinää. Ja näinkin ne, kuusi joutsenta matkalla päättäväisin siiveiskuin kohti pohjoista. Tuli jotenkin lämmin ja hyvä olo.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Pinnalla




Jos musiikista puhutaan, niin juuri tällä hetkellä pinnalla on biisi, joka löysi minut youtubessa. Minulla on tubessa oma soittolista, jota kuuntelen usein töissä kuulokkeilla. Lista muuttuu sitä mukaa kun kyllästyn johonkin ja löydän lisää mieluista kuunneltavaa. Lista koostuu lähes yksinomaan bollywood-leffamusiikista, mikä on oleellinen juttu, sillä työskennellessäni en voi kuunnella suomen- tai englanninkielistä musiikkia. Siis musiikkia, jonka sanat ymmärrän, sillä silloin osa keskittymisetä menee juurikin niihin sanoihin. Siksi Intian eri kielet ovat ihan mainioita tähän tarkotukseen. Tosin on paljon myös sellaisia työtehtäviä, joiden aikana ei voi kuunnella yhtään mitään.

Joskus saatan kuunnella tubesta jonkin biisin, joka ei ole listallani. Ja sen jälkeen tube, joka vahtii tekemisiäni ja mieltymyksiäni, ehdottaa jotakin muuta biisiä. Juuri tällä tavalla tämän hetken suosikkibiisini löysi minut. Ja biisi on siis Ki Banu Duniya Da. Kiitos siitä tubelle – vaikka en olekaan erityisen ihastunut siihen, että se vahtii tekemisiäni.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Lehtikatsaus: Ananda 1/2016



Huomasitteko, että joogalehti Anandan uusimmassa numerossa on juttu Onnen ja runsauden joogaa –kirjasta ja sen keskeisistä teemoista? Kivaa, että kirjoitetaan. Asia ei varsinainen yllätys ollut minulle, sillä tiesin että juttu on tulossa, mutta enpä tiennyt jutun sisällöstä juuri mitään ennakolta. 




Kirjaa on nyt myyty reilut 200 kappaletta, eli ihan jokaisella suomalaisella joogan harjoittajalla sitä ei vielä taida olla. 

Viittauksena edelliseen postaukseen: aamun sadhana oli kertakaikkisen ihana. Luulen, että ankeus väistyy taas taka-alalle. Ainakin sen olisi syytä kaiken sen aamuiden meditoinnin jälkeen. Ja väistyyhän se.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Ankeus valtaa alaa




Mihin katosi hyvä tuuli ja iloisuus. Mites minusta tuli taas tällainen normiankea arjessa raataja. Tai ei silläkään ole niin väliä, mutta mistä ilo ja sisäinen aurinko löytyisi taas. Mihin minä ne hukkasin. Missäs minä näin ne viimeksi.

Ainakin osa voisi löytyä huomisesta sadhanasta. Sadhana on jäänyt nyt kahdesti väliin, ja sillä voi olla osuutta asiaan. Toivottavasti on, sillä siinä tapauksessa tiedän mistä ilo löytyy taas.