Elämästä luopumisesta

Ensin tuntuu, että mikään ei elämässä muutu, että kaikki jatkuu samaa rataa eteenpäin. Ja sitten jonkin huomaakin muuttuneen, mutta muutos on niin hienovarainen, että sitä on vaikea edes kuvata. Tai ehkä tähän muutokseen liittyy vähän pelottaviakin ajatuksia, en tiedä. Joka tapauksessa yhtäkkiä ajatus, että minulla ei ole tässä elämässä mitään sillä tavalla kesken, ettenkö olisi valmis siitä luopumaan. Aiemmin ajatus elämästä luopumisesta kirpaisi, ja mieleen nousi lista kysymyksiä: entäs tämä? Ja tämä? Ja tämä?

Olen tätä uutta ajatusta tai tuntemusta nyt pari päivää kuulostellut, tutustunut siihen, ja se tuntuu varsin mukavalta. Eikä se tarkoita, että nyt asettuisin sängylle makaamaan ja odottamaan kuolemaa. Ei, elämä jatkuu niin kuin ennenkin, rakastan elämääni niin kuin ennenkin, ja innostun uusista projekteista ja jutuista ihan samaan tapaan kuin tähänkin asti. En vaan ehkä ole enää samalla tavalla kiinnittynyt elämään, vaan ajatus irti päästämisestä on tullut mahdolliseksi. Toivottavasti tämä on sillä tavalla pysyvä muutos, että takaisin aiempaan ei tarvitse enää mennä.

Kun lukee kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin luentoja, hän esittää elämän tarkoituksen eri kohdissa vähän eri tavoin. Elämän tarkoitus on istua mukavasti popparit käden ulottuvilla, ja nauttia esityksestä. Mutta sitten vähän vakavammin, elämän tarkoitus on ”liberation”, eli vapautuminen. Oletan, että tähän tarkoitukseen tai tavoitteeseen sisältyy enemmän tasoja kuin pystyn edes arvaamaan, mutta yksi taso ihan varmasti on vapautuminen elämästä, uusien elämien ketjusta. Ajatus on ollut minulle tosi vaikea (ja nyt tuntuu hankalalta ja uhkarohkealta käyttää mennyttä aikamuotoa, mutta käytän silti), mutta sekin on muutoksessa. Jotenkin. Mutta siihen muutokseen ei ole tämän enempää sanoja nyt.

Käännösprojektin kuulumisia

Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan miten kundaliinijoogan opettajamanuaalien käännösprojekti etenee (kirjoitin projektin alkamisesta täällä), niin kerrottakoon että ei juuri etene. Me kääntäjät kyllä olisimme valmiina ja innokkaita, mutta Yhdysvaltain eli pääpaikan pää vitkuttelee. Ennen kesälomia saimme sieltä KRI:n eli Kundalini Research Instituten ja meidän kääntäjien väliset sopimukset vihdoin allekirjoitettaviksemme. Alkuperäisissä sopimusluonnoksissa käännöstyön aikataulu oli ihan hullun tiukka, ja tiukka sen on vieläkin, pienen neuvottelun jälkeen. Mutta luotan siihen, että aikataulu ei ole sillä tavalla sitova, että KRI nosta oikeusjutun meitä vastaan, jos emme pysty noudattamaan sitä. Nimittäin KRI on muuttanut manuaaleja huomattavasti, mutta ei ole toimittanut meille niitä uusia, muutettuja versioita, tai tietoa siitä, mikä ei ole muuttunut eli mistä voisimme jo aloittaa kääntämisen.

Tässä nyt siis vaan odotellaan. Odottaminen on vaan siitä tyhmää, että kaikki innostus ja kiinnostus hiipuu. Toivottavasti into palaa taas, kunhan joskus, luoja tietää koska, päästään ihan todella aloittamaan. Jotenkin vaan tuntuu hullulta, että KRI niin kovasti kannustaa eri maita manuaalin kääntämiseen, mutta sitten itse seisottaa koko projektia sopimusten ja muiden käytännön asioiden takia.

Reikienergia sadhanassa

Onkohan tämä taas sellainen asia, joka on ollut kaikilla muilla tiedossa aina. Usein kun jotain keksii, alkaa asia tuntua ihan saman tein niin simppeliltä, että ei ymmärrä miten sen oivaltaminen oli niin vaikeaa ja otti aikaa. Tämä on juuri sellainen asia.

Kysymys on aamusadhanan mantrojen mudrista eli käsien asennoista. Olen aina vaan ajatellut, että ne nyt vaan ovat niin, ne kädet. Pitkän mantran aikana kämmenet ovat toisiaan vasten rintakehän edessä, eli kämmenet asetellaan rukousmudraan. Usein kämmenet siinä asennossa lämpiävät, ja joskus olen ollut vähän jo huolissanikin, että leimahtavatko ne liekkeihin. No ei sentään. Asento, mantra ja mudra kehittävät energiaa kämmenten väliin, ja se taitaa olla sitä samaa energiaa, jota usein reikienergiaksi kutsutaan. Reiki virtaa meissä kaikissa, enemmän tai vähemmän, riippumatta siitä, onko käynyt reikikurssit vai ei.

Jonakin aamuna pitkän mantran jälkeen mietin, että mihin kohtaan kehoaan sitä energiaa voisi käsistään ohjata. Ja silloin sen ymmärsin: eihän sitä tarvitse mihinkään erikseen ohjata, sillä seuraavan mantran ajaksi kämmenet asetellaan sydänkeskuksen päälle. Siellä on paikka, johon energian annetaan virrata kämmenistä. Tai kämmenten kautta.

Taas kerran sain ehkä vaan vain kalpean aavistuksen siitä, kuinka nerokkaasti ja selvänäköisesti kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on harjoitukset rakentanut. Onneksi harjoitusten hienoutta ei tarvitse ymmärtää, ne toimivat joka tapauksessa.