Tässä ne
ny ois. Kauan kaivatut uudet silmälasit. Monitehot. Aika siistit, eikö.
Laseja on
myös hauska pitää, koska ne tekee elämästä yhtä metkulaa. Optikkoliikkeestä lasit
päässä kotiin kävellessä piti oikein keskittyä pitämään pokka, kun nauratti
niin. Lasien kanssa näyttää siltä, että kävelyalusta eli maa on lähempänä kuin
ennen. Ja sen tietenkin aivot tulkitsevat niin, että minä olen lyhentynyt.
Tuntuu siis siltä, kuin olisin kutistunut pygmiksi (kyllä, Sohvi!), joka
yrittää töppöjaloillaan epätoivoisesti päästä eteenpäin.
Tänään
juomalasit alkavat jo olla lasin muotoisia, mutta vielä eilen ne olivat ihan
kummallisia venkuroita. Edelleen tietokoneen ruutu on alareunastaan kapeampi
kuin yläreunasta. Ja tiskipöytä on ihan vinossa, sen takareuna on matalammalla
kuin etureuna. Silti olen pysynyt hyvin pystyssä enkä ole kompuroinut
portaissa.
Ehkä nämä hallusinaatiot
tai aivojen virhetulkinnat tästä pikkuhiljaa häipyvät. Joka tapauksessa
rilleillä näkee hyvin ja kirkkaasti, eli näen marraskuisen pimeän ihan uusin
silmin.
Yksi huono puoli rilleissä kyllä on. Ne haisee pahalle. Muoville tai jollekin pintakäsittelyaineelle, en tiedä tarkemmin mille. Välillä tuntuu, että haju on niin voimakas, että se alkaa maistua suussa. Toivottavasti se hellittää pian.
2 kommenttia:
Onko mulla töppöjalat? Höh....
Tuohon kysymykseen en vastaa, mutta monilla pygmeillä on töppöjalat :D
Lähetä kommentti