Aloitetaan
vaikka ruuasta. Se on aina hyvä ja kiinnostava aihe. Intialainen ruoka on
vieläpä tosi hyvää, tai ainakin se intialainen ruoka, jonka minä tunnen. Olen
syönyt enempi Pohjois-Intian ruokaa, joka ei ole yhtä tulista kuin eteläintialainen,
eikä pohjoisessa käytetä ruuassa ainakaan samassa määrin kookosta. Ruoka
syödään usein leivän, ei riisin kanssa, eikä se leipä yleensä ole naan-leipää,
vaikka niin meille täällä lännessä annetaan ymmärtää. En ole ihan kauhean hyvin
perillä Intian leipäskenestä, mutta käsittääkseni leipä on pohjoisessa usein
rotia, parathasia tai maissieipää, jonka nimeä en muista. Varmasti muitakin
leipävariantteja on olemassa, en ehtinyt niihin hyvin perehtyä.
Leivän
paistaminen tandooriuunissa näytti yhdessä ravintolassa tältä.
Ravintola
ei ollut suuren suuri, mutta keittiössä leivänpaistajat näyttävät täysin työllistetyiltä.
Eli leipää menee paljon. Hygieniapasseja näillä paistajilla ei tainnut olla,
mutta silti ruoka oli tosi hyvää, joskin minun makuun vähän turhan suolaista,
eikä ruoka aiheuttanut mitään ongelmia. Myöhemmin matkakumppanimme SP onnistui
nappaamaan jostain matkaansa vatsapöpön, joka vei hänet sairaalaan. Me
matkasimme siinä vaiheessa vähän eri reittejä, ja me siipan kanssa vältimme
kaikki vatsaongelmat. Tai no, pientä nipistelyä lukuun ottamatta, mutta se kai
kuuluu asiaan. Varsinkin kun maitohappobakteerikapselit eivät riittäneet ihan matkan
loppuun asti.
Tässä
vielä muutama kuva siitä 100 vuotta vanhan ravintolan keittiöstä, jossa söimme palak
paneeria, dal makhnia, paistettua riisiä ja jotakin leipää. Lisukkeena oli säilöttyjä
sitruunapaloja ja punasipulia, ja jälkiruuaksi makeaa lassia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti