Kipu ja
sairaus jatkuu, joskin hengitystieinfektio on jo pikkuhiljaa jättämässä minut.
En muista koskaan sairastaneeni tavallista flunssaa näin pitkään.
Homeopaattiset flunssalääkkeet alkavat lopulta purra. Mutta niin vain oli minun
homeopaattinikin flunssassa, kun kävin hänen vastaanotollaan tänään. Käsi
vaivaa edelleen. Se on päivä päivältä parempi, mutta voi hitsi miten hitaasti.
Käsi häiritsee niin paljon, etten ole tehnyt muutamaa hassua asanaa lukuun
ottamatta fyysistä joogaa kaatumiseni jälkeen. Ei tunnu hyvältä idealta.
Puhuimme
homeopaattini kanssa Intiasta. Hän halusi tietenkin kuulla matkan kuulumiset.
Ja kerroinhan minä, vaikka huomaan, että en kauheasti haluaisi puhua meidän
matkasta ja kaikesta siitä, mitä näimme ja koimme. Mitä kauemmin matkasta on
kulunut aikaa, sen vähemmän haluan jakaa. Ehkä siksi, etten kuitenkaan onnistu
välittämään juuri mitään oleellista matkasta ja meidän kokemuksista. Kuvia voin
näyttää, ehkä ne kertovat paremmin kuin minä. Tai ehkä haluttomuuteni johtuu
siitä, että en oikein itsekään saa kiinni koko Intiasta. Kyllä, siellä me
olimme, mutta mitä sitten? Miten voisin sanoa siitä mitään?
2 kommenttia:
Uskon, että kuvat Intiasta kertoisivat enemmän kuin sanat ja sitä varmaan sinäkin ajattelet mielessäsi. Tunnelmaa ei voi aina edes valokuvatakaan. Matkankokemukset ovat aina henkilökohtaisia, tunnepitoisia ja siten sanoilla vaikeaa kuvatakaan. Toivottavasti pääset nyt eroon flunssasta ja voimat palautuisivat.
Hyvähyvä Vilukissi, ja kiitos. Sinä saat nyt paremmin sanoiksi minun ajatukseni kuin minä itse. Tunnelmaa ei voi valokuvata, ja kun sitä yrittää pukea sanoiksi, se menee vähän niin kuin rikki. Latistuu. Muuttuu tunnelmasta kertomukseksi.
Flunssa taitaa nyt vihdoinkin jättää minut, ja käsi toimii päivä päivältä paremmin. Kipeä se on vieläkin, mutta viime yö oli ensimmäinen, jollon en herännyt asettelemaan sitä toisella kädellä, kun käänsin kylkeä.
Lähetä kommentti