On taas se
aika vuodesta, jolloin pääsen sijaistamaan toista kundaliinijoogaopettajaa ja
siis ohjaamaan pari tuntia viikossa. Se herkku loppuu ensi viikon jälkeen, kun
ryhdyn itsekin lomalle. Toki olisin saanut ohjata tunteja myös lomallani, mutta
tänä vuonna päätin keskittyä lomalla lomailuun. Myös joogan ohjaamisesta.
Vaikka taitaa minulla loman aikana yksi aamusadhanan vetovastuu olla, mutta
sitä ei lasketa. Se on hyväntekeväisyyttä, ei palkkatyötä.
Välillä
tuntia ohjatessa tulee mieleen, että minkälaista se ohjaaminen mahtaa olla, jos
sitä tekee päätyökseen, viitenä päivänä viikossa. Kyllästyyköhän siihen?
Luulen, että kyllästyy aina välillä, niin kuin mihin tahansa muuhunkin työhön,
vaikka sitten taas innostuu uudelleen. Siinä mielessä koen olevani
etuoikeutetussa asemassa, että minulla on oma päivätyöni, ja voin ohjata joogaa
sen verran kuin haluan. Tai jos ihan totta puhutaan, haluaisin ohjata ihan
vähän enemmän, mutta vakituista viikkotuntia en vieläkään halua.
Kun näille
kollegan kesälomatunneille kyseltiin sijaista, ilmoitin heti, että haluan nämä
tunnit. Minulle ehdotettiin, että jaan tunnit nuoremman kollegan kanssa.
Hämmästyin itsekin omasta päättäväisyydestäni, kun vastasin, että en halua
jakaa niitä. Vanhempana työntekijänä katson, että minulla on joitain
etuoikeuksia, ja sitä paitsi nuorempi kollega ohjaa tunteja joka tapauksessa
enemmän kuin minä. Onneksi kollegat ymmärsivät tilanteen ja kantani siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti