Kun ei
niitä leikkaa, ne kasvaa. Edelleen, eli vielä ne eivät ole kasvaneet siihen
mittaansa, jonka jälkeen pituutta ei enää tule lisää.
Viime
aikoina on mielessä pyörinyt, että pitäisiköhän mennä kampaajalle
tasoituttamaan latvat. Edellisestä kerrasta saattaa olla jo puolitoista vuotta
aikaa. Siltä latvat sitten näyttävätkin. Eivät ne ole erityisen huonokuntoiset,
mutta koska ne ovat viime ajat kasvaneet omia aikojaan, niissä ei ole
jälkeäkään leikkauksen tuomasta tasaisesta linjasta. Se vähän häiritsee.
Toisaalta
en haluaisi leikkauttaa latvoja, eikä siihen oikein ole erityistä syytäkään. Paitsi
että latvat näyttävät huolittelemattomilta. Mutta joogiselta kannalta asiaa
katsottuna hiuksia ei kannattaisi leikata. Mutta mutta. Jonkinlaisen ratkaisun
tähän pähkäilyyn sain, kun keksin että leikatut latvat ovat vain yksi
kauneusihanne, joka tukee kampaamotoimintaa. Minä voin kaikessa rauhassa
sanoutua irti siitä ihanteesta, jos haluan. Leikkaamattomat latvat eivät ole
mitenkään huono tai ruma asia, me emme vaan ole tottuneet sellaisiin hiuksiin,
kun ”kaikki” leikkaavat hiuksensa. Jossain muualla asia on toisin. Minä
valitsen nyt – tai edelleen – sen toisen tyylin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti