Juttuhan
on niin, että en ole koskaan aiemmin ollut mukana vetämässä kundaliinijoogamestari
Yogi Bhajanin syntymäpäivämeditaatiota. Mukana meditoimassa olen ollut monta
kertaa, mutta vetäjiä on aina ollut niin monta, että minä olen päässyt
laistamaan vetovastuun. Mutta tänä vuonna, eilen lauantaina, olin ensimmäistä
kertaa mukana vetämässä.
Ja
hyvinhän se sujui. Meitä oli neljä vetäjää ja 15 minuutin vuorot. Kaikille
riitti kaksi vuoroa, ja vielä kahdelle kolmas vuoro. Aika yllättävää, miten
hyvin sen koko meditaation jaksoi olla mukana. Ja vetää omat vuorot. Äänikin
kesti hienosti. Mantran sanat ei unohtunut missään kohtaa, mutta siinä parin
tunnin kohdalla alkoi vähän hirvittää, että miten se oma kolmas vuoro mahtaa
sujua, kun mieli tuntui jo sinkoutuneen jonnekin maata kiertävälle radalle.
Mutta hyvin se meni. Ja meditaation lopetuskin, vaikka aika änkytystä se oli.
Puhe ei enää oikein sujunut, eikä sopivat sanat tulleet mieleen.
Syntymäpäivämeditaatio
on siis pitkä Ek Ong Kaar, joka on ensimmäinen niistä seitsemästä mantrasta,
jotka toistetaan aina vesimiehen ajan aamusadhanassa. Siellä toki vaan 7 minuuttia.
Kyseessä on samalla voimakas hengitysharjoitus, jota nyt sitten tuli tehtyä se
2,5 tuntia. Aika harvoin hengitysharjoituksia niin pitkään tehdään, mutta nytpä
tehtiin.
Vähän
tyhmä juttu oli se, että viereisellä joogakoululla pidettiin lauantaiaamuna
sama synttärimeditaatio. Eikö niitä nyt jo voisi jakaa niin, että meditaatio
pidettäisiin vuorovuosin ensin yhdessä ja sitten toisessa paikassa? Ei voi olla
näin vaikeaa joogisten ihmisten neuvotella tätä asiaa ja sopia yhdessä kaikkien
kannalta järkevämpi toimintatapa. Jotain tälle tilanteelle pitää tehdä, ensi
vuonna tämä ei voi enää mennä näin. Siis muistilappu itselle: yritä muuttaa
tilanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti