Kanssajoogaaja
kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että intialaiset ovat onnellisia mutta
suomalaiset eivät. Väite jäi vaivaamaan, vaikka en ehtinyt siihen aikanaan
reagoida. Piti kaivaa verkosta esiin onnellisuuden mittaus maittain vuosina
2013–2015. Sen mukaan Suomi on sijalla viisi, eli Suomessa asuvat maailman
viidenneksi onnellisimmat ihmiset. Intia on sijalla 118.
Toki
tunnistan kanssajoogaajan havainnon. Eivät suomalaiset erityisen onnellisilta
vaikuta, päinvastoin. Pikemminkin pimeyden lannistamilta valittajilta, joiden
elämässä on jokin aina enemmän tai vähemmän pielessä. Tälle onnellisuuden
peittelemiselle on kulttuurissamme pitkät perinteet. Ei ole millään tavalla
suotavaa näyttää, että asiat ovat hyvin ja ihminen onnellinen. Onnellinen
ihminenhän on kehityksen jarru. Sanotaan, että kel’ onni on, se onnen kätkeköön.
Ja hyvinhän se Suomessa kätketään. Jos ei kätketä, se otetaan pois, näin uskotaan,
ja siihen uskomukseen on pitkät perinteet.
Intiassa
taas ihmiset vaikuttavat hyvinkin onnellisilta, vaikka heillä ei ole siihen
mitään syytä. Vaikka heillä ei ole mitään. Se kuuluu paikalliseen kulttuuriin
ja hyviin tapoihin. Todennäköisesti sekin maanviljelijä, joka seuraavana
päivänä riistää hengen itseltään, koska ei näe mitään mahdollisuuksia jatkaa
elämäänsä, näyttää onnelliselta loppuun asti. Onnellisuutta kuuluu esittää,
toisin kuin meidän täällä Suomessa.
Vaikka
onnen piilottamiseen on meillä Suomessa pitkät perinteet, voisi sitä perinnettä
alkaa jo kovaa vauhtia muuttamaan. Ei tule paha silmä viemään onnea pois,
vaikka sitä vähän vilauttaisikin. Tai vaikka vähän enemmänkin. Sen sijaan elämä
voisi olla jollakin tavalla helpompaa ja kevyempää, jos onnea ei tarvitsisi
kätkeä niin syvälle. Yritetäänkö, edes pienillä asioilla aluksi.
2 kommenttia:
Mietin itseäni ja omaa suhtautumistani onneen ja sen näyttämiseen...hmm...
uskon, että aika moni, minäkin, pelkää onnensa näyttämistä...ettei vain joku ilku sitten myöhemmin, että kyllä sä silloin hehkutitkin...joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa...- tyylillä mennään monessa paikassa.
Mutta olet oikeassa, vain me itse pystymme asenteitamme muuttamaan!
Niin, eikö vaan, onnen piilottelu on meille ihan luontaista. Niin olemme tähän kulttuuriin kasvaneet.
Todella toivon, että tämä muuttuu. Tuskin tapahtuu yhdessä yössä, mutta pikkuhiljaa. Nuorisossa on meidän toivo, tässäkin asiassa :)
Lähetä kommentti