Kun numerot eivät puhu

No niin siinä sitten kävi, että minä pyöräilin aamusta vetämään sadhanaa, mutta sain olla siellä ihan yksin. Ehkä kaikki muut olivat kuljeskelleet illalla ulkona niin pitkään etsiskelemässä paikkaa, josta voisi nähdä kuunpimennyksen. Tai sitten ihmiset alkavat olla helteen uuvuttamia. Tai jotain muuta, mistäpä minä tiedän. Sen nyt sitten tiedän, että olen yrittänyt kolme kertaa vetää sadhanaa nykyisessä paikassa, ja kertaakaan se ei ole onnistunut. Vaan minä en lannistu.

Viime viikonlopun retretissä yksi keskeinen aihe oli numerologia ja numeroiden energiat. Jotkut meistä törmäävät samoihin numeroihin tai numerosarjoihin toistuvasti, ja viimeistään silloin kannattaa ottaa selvää niiden numerosarjojen merkityksestä ja viesteistä. Minua numerot eivät ole oikein koskaan puhutelleet. Voi hyvinkin olla, että jokin numerosarja seuraa minua ja tupsahtelee eteeni tämän tästä, mutta mistäpä minä sitä tietäisin, kun numerot eivät jää mieleeni millään tavalla.

Numerologia ei oikein avaudu myöskään itsetuntemuksen välineenä. En saa siitä kerta kaikkiaan mitään irti. Ja minä olen sentään käynyt läpi yhden jos toisenkin itsetuntemukseen tähtäävän systeemin, alkaen astrologiasta ja päätyen tarot-kortteihin. Sitäkin vähän mietittiin, että mitäs jos tunteekin itsensä jo näillä ikävuosin niin hyvin, ettei numerologialla ole siksi juurikaan annettavaa. Kai niinkin voi olla.

Hiki on

Nyt tietenkin pitäisi sanoa, että ei saa valittaa kun on kuuma. Mutta en sano, en ole koskaan ymmärtänyt miksei kuumasta saisi valittaa. Hyvänen aika sentään, juuri kuumaan ja helteisiin kuolee ihmisiä, ei juurikaan kylmään – siis täällä Suomessa. Kuuma ja hiki siis on, käytännössä koko ajan, vaikka jollakin tavalla näihin hellekeleihin tottuukin. Ja hieno homma on tietenkin se, että hikoilu ei estä minua nukkumasta sikeästi ja hyvin.

Kävin tänään shoppailemassa, ajatuksena oli löytää jotain kivoja kesävaatteita vielä. Siitä päätellen, että edes valkoisia joogavaatteita ei löytynyt, olin auttamattomasti myöhässä. Lisäksi kaikki muut vaatteet näyttivät ihan käsittämättömän kamalilta. Kaupat täynnä ihmeellisiä riepuja, joita ei tee mieli laittaa päälleen, ei sitten millään. Ällöjä värejä ja tekokuitua, joten sinne jäivät ja minä tulin tyhjin käsin kotiin.

Vähän kyllä hirvittää se, että meidän jokavuotinen pyörälomamatka starttaa ennen kuin helteet ovat ohi. Ei ole ollenkaan mukava ajella 30 asteen lämpötiloissa, varsinkaan jos aurinko paistaa. Pilvipouta vielä menettelee. Onneksi tänä vuonna ei ole yhtään erityisen pitkää päivämatkaa, vaan jokainen on vain 50–60 kilometrin mittainen. Eli onnistuu, kunhan varataan tarpeeksi juotavaa mukaan, ja juodaan sittenkin vielä kun ei enää yhtään huvittaisi.

Huomenna on minun vuoroni taas vetää aamusadhana. Minulla on takataskussa yksi varsin hauska harjoitus, jota olen ohjannut aina silloin, kun on liian kuuma tehdä mitään muuta. Se harjoitussarja perustuu suurelta osin vyöhyketerapiaan ja kehon eri vyöhykkeiden aktivoimiseen taputtelemalla ja naputtelemalla tiettyjä kohtia. Se on juuri sopivaa toimintaa kuumalla säällä. Toivottavasti vaan sadhanaan tulee joku. Siihen aikaan päivästä on juuri sopivan viileää – lämmintä mutta ei niin tukalan kuuma kuin päivällä.

No niin, nyt saa tämä sääpuhe riittää. Ainakin tältä erää.

Energeettinen itsepuolustus

Ai että mitäkö on energeettinen itsepuolustus? En ole ihan varma, koska viime aikoina on alkanut vahvasti tuntua siltä, että se ei ole minulla ihan kunnossa. Pitäisi perehtyä ja opetella, mutta tuntuu myös siltä, että tarvitsen siihen avukseni opettajan. Vaikka monenlaisia asioita opiskelenkin yksin, tämä ei taida olla yksi niistä.

Oletan, että energeettinen itsepuolustus liittyy ainakin siihen, ettei kukaan varasta minun energiaani. Ja siihen, että en anna muiden energioiden sekoittaa omiani. Jos vaikka joku on kertakaikkisen hyytynyt joogaretretin jälkeen, ja kaataa kaiken kiukkunsa minun päälleni, pitäisi minun pystyä pysymään omissa tunnetiloissani ja olla lähtemättä ollenkaan mukaan muiden kiukkuun. Ja kyllä, pienet ja vähän isommatkin harmistukset onnistunkin torjumaan itseni ulkopuolelle, mutta oikeasti isoja en. Sellaisia, joihin liittyy tärisyttävää raivoa, huutamista ja kiroilua. Pystyn kyllä menemään omaan meditatiiviseen tilaani, ja siellä pysymään omissa tunnetiloissani. Mutta en pysty olemaan sille toiselle ihmiselle läsnä tässä hetkessä, ja silti säilyttämään oman olotilani.

Ja reaktio, jonka olen huomannut jo kauan sitten: jos joku huutaa minulle syystä, jolla ei ole tekemistä minun toimintani kanssa, alan huutaa takaisin. Reaktio on niin nopea ja voimakas, etten siinä tilanteessa voi tehdä mitään. Jotain siis pitäisi tehdä etukäteen.

Tilauksessa siis opettaja energeettiselle itsepuolustukselle. Taidan kyllä tietää yhden…