Tyyneysrukous ja maailmanrauhaa

Tiedättehän tyyneysrukouksen, sen joka menee näin: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa; rohkeutta muuttaa mitä voin; ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan”. Tähän rukoukseen on tiivistynyt tosi paljon tärkeää asiaa pieneen tilaan.

Jos mietin omaa elämääni, tai lähinnä itseäni tyyneysrukouksen valossa, tuntuu siltä että rohkeutta on kyllä löytynyt aina. Rohkeus yhdistettynä idealistiin minussa, on aina saanut minut liikkeelle ja avaamaan suuni. Tyyneyttä on myös vanhemmiten alkanut löytyä, ja ymmärrystä siitä, etten minä voi korjata ihan kaikkea mikä minun mielestäni on rikki.

Mutta sitten viisaus siinä mielessä kuin se tyyneysrukouksessa esitetään. Se tuntuu olevan hukassa. Viime aikoina olenkin paljon miettinyt sellaista, että jos minulla on voimakas tahto ja toive johonkin asiaan, sanotaan nyt vaikka maailmanrauhaan, niin mitä minä silloin teen. Hyödynnänkö kaikkia käytössäni olevia joogisia keinoja ja konsteja tukeakseni maailmanrauhaa omalta osaltani, meditoinko maailmanrauhaa aamusta iltaan. Vai luotanko siihen, että maailma on sodista ja konflikteista huolimatta juuri sellainen kuin sen pitääkin olla, täydellinen. Ja keskityn elämääni ja arkeani ja samalla värähtelen rauhaa ja sopusointua ympärilleni.

Tätä asiaa en ihan oikeasti ymmärrä. Kundaliinijooga antaa niin paljon välineitä asiaan jos toiseenkin, ja sitten toisaalta meille opetetaan, että asiat tulevat luo kun niiden perässä lakkaa juoksemasta ja vaan on. Totta kai maailmanrauhan tai jonkin muun asian meditoimiseen sisältyy se, että meditaatiossa hiljentyy, lakkaa juoksemasta ja vaan on, niin että rauha mahdollistuu. Mutta jos innokkaasti meditoi maailmanrauhan puolesta, eikö sekin ole yhdenlaista maailmanrauhan perässä juoksemista? Vai ei?

Fanitusta

Eräässä keskustelussa kundaliinijoogaopettajakollega totesi, että hän ei ole mikään Yogi Bhajan –fani. Hyvin tiedän, että Yogi Bhajan herättää ihmisissä hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Monet vieroksuvat hänen suorapuheisuuttaan ja vaativuuttaan. Monien mielestä kundaliinijoogamestari ei saisi huutaa ja kiroilla. Tai tehdä jotakin muuta, mitä Yogi Bhajan teki.

Jäin miettimään, että olenko minä sitten Yogi Bhajan –fani, kollegan ilmaisua käyttäen. Kyllä minä olen, mitä suurimmassa määrin. Fanitan häntä aika kaukaa, sillä tavalla etäisesti, mutta koko ajan tietoisena siitä, että kundaliinijoogaa sellaisena kuin me sen tunnemme, eli Yogi Bhajanin opetusten mukaan, ei kerta kaikkiaan olisi olemassa ilman häntä. Voi hyvinkin olla, että kundaliinijooga olisi päätynyt tänne niin kutsuttuun länteen jossakin muodossa myös ilman häntä. Tai sitten ei. Se on kuitenkin selvää, että Yogi Bhajan teki valtavan työn oman terveytensä ja hyvinvointinsa kustannuksella, jotta hän sai välitettyä kundaliinijoogan perinnön meidän kaikkien nautittavaksi.

Eteeni osui tämä video, jossa jumalaisen kauniin musiikin kuvituksena pyörii kuvia Amritsarista, Yogi Bhajanista perheineen ja esiintyjistä perheineen. Videon alkupuolella on mustavalkoinen kuva, jossa Yogi Bhajan on riisunut kengät jalastaan ja ojentunut penkille lepäämään. Seuraavassa kuvassa hän puhuu kahteen puhelimeen yhtä aikaa. Käsittääkseni sellaista hänen elämänsä oli – niin kiireistä, ettei hän ehtinyt nukkua päiväkausiin. Hänellä oli homma hoidettavanaan, ja sen hän totisesti teki, itseään säästelemättä. Nuo muutamat kuvat videolla puhuttelevat minua kovasti, ja vaan kasvattavat minun faniuttani.

Samalla huomaan, että kuvat naurattavat minua, niin kuin koko Yogi Bhajan usein minua naurattaa. Pidän ihan älyttömästi hänen huumoristaan, ja miten minusta tuntuu, että sitä huumoria on mukana ainakin ripaus ihan kaikessa mitä hän teki tai sanoi. Kyse ei ole siitä, ettenkö ottaisi häntä tai hänen opetuksiaan vakavasti. Minä otan ne äärimmäisen vakavasti, mutta silti hän saa minut aina nauramaan. Välillä myös itkemään, kiukuttelemaan, turhautumaan ja vaikka mitä, mutta samalla myös nauramaan.

Yogi Bhajanin sanoin: ”Make yourself so happy that when others look at you they become happy too”.

Pitkästä aikaa musiikkia

Saisiko olla musiikkia? Vaikka Benjahminin Adays Tisai Adays. Pahoin pelkään, että olen sen linkittänyt tänne blogiin joskus aiemminkin, mutta tulkoon nyt toisenkin kerran kun se vaan on niin hyvä. Tosin aika moderni; soitin sitä joskus joogatunnilla, ja yksi joogaajista ihmetteli, että mitäs joogamusiikkia tämä nyt on olevinaan. Mutta kyllä se vaan on. Vähän erilaista, jos on tottunut vain Snatam Kauriin.

Biisin kertsi, Adees tisei adees, Aad aniil anaad anaahat jug jug eko vees on Japji Sahibista, ja englanniksi se on käännetty näin: ”Hail! Hail! Hail! Unto Him – Primal, Pure, and equal to none. There is no beginning and no end. Through all ages only the One”. No vähän tässä kohtaa häiritsee se, ettei englannissa ole sukupuolineutraaleja persoonapronomineja, mutta täytyy kuvitella siihen suomalainen ”hän” tilalle.Eikä tuota englannin kielen ongelmaa ole alkuperäisessä, gurmukhinkielisessä versiossa, kun ei osaa gurmukhia eikä tiedä sen kielen persoonapronomineista hölkäsen pöläystä.

Mukavaa tammikuista tiistaita kaikille. Pitäkää itsenne lämpiminä ja nauttikaa upeasta valosta, jota nyt on taas mukavasti tarjolla, pitkän tauon jälkeen.

Sadhanat kautta aikain

Sain kuunneltavakseni Gurudass Kaurin ja Gurudass Singhin sadhanalevyn vuodelta 1985. Levy on hauska muistutus siitä, miten sadhanamantrat ovat muuttuneet ajan mittaan. Nykyisen eli Vesimiehen ajan sadhanan mantroista levyllä on vain yksi, Mul Mantra.

Ensimmäiseen sadhanaan kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan antoi vain yhden mantran, Adi Shakti Mantran, joka tunnetaan myös nimellä Aamukutsu. Sitä mantraa toistettiin kaksi ja puoli tuntia ennen auringon nousua. Samaa mantraa toistetaan vieläkin kaksi ja puoli tuntia aina elokuun 26. päivä, jolloin on Yogi Bhajanin syntymäpäivä. Sama mantra myös aloittaa nykyisen, Vesimiehen ajan sadhanan, mutta vaatimattomasti vain 7 minuutin mittaisena.

Vuonna 1978, kun ensimmäiset kundaliinijoogan harjoittajat lännessä olivat harjoittaneet ensimmäistä, yhden mantran sadhanaa joitakin vuosia, Yogi Bhajan muutti aamusadhanan rakennetta. Hän lisäsi sadhanaan Japjin, sielun laulun, joka aloittaa myös Vesimiehen ajan sadhanan. Sen jälkeen tehtiin fyysinen harjoitussarja, aivan niin kuin nykyisinkin. Ja lopuksi mantrat: Adi Shakti Mantra (Ek Ong Kaar, Sat Nam Siri, Wahe Guru), Kundalini Shakti Mantra (Aad Sach, Jugaad Sach, Heibee Sach, Naanak Hosee Bhee Sach), Guru Gaitri Mantra (Gobinde, Mukande, Udaare, Apaare, Hariang, Kariang, Nirname, Akaame) ja Guru Ram Dasin Guru Mantra (Guru Guru Wahe Guru Guru Ram Das Guru). Jokaista mantraa toistettiin 15 minuutin ajan, eli kaikkiaan 60 minuuttia. Nykyisessä sadhanassa ensimmäinen ja viimeinen mantra ovat edelleen samoja kuin tässä sadhanassa, vaikka niiden kestot ovat lyhentyneet.

Vuonna 1980 Yogi Bhajan muutti sadhanaa jälleen. Hän lyhensi edellä mainittujen neljän mantran kestot 15 minuutista 11 minuuttiin, ja lisäsi viidennen mantran, Har Har Har Har Har Har Harii.

Vuonna 1981 Yogi Bhajan lisäsi sadhanaan jälleen yhden mantran, Ardas Bhaii Amar Das Guru, Amar Das Guru Ardas Bhaii, Ram Das Guru Ram Das Guru, Ram Das Guru Sachi Sahii. Mantrat muuttuivat vielä 1980-luvun puolivälissä, ja vuonna 1985 Yogi Bhajan esitteli uuden sadhanan, jota hän kehotti harjoittamaan seuraavat viisi vuotta. Mantroja oli kuusi, ja ne ovat juuri ne, jotka Gurudassien levyltä löytyvät – paitsi levyltä puuttuu Adi Shakti Mantra, sillä se toistetaan yleensä ilman säestystä. Tässä vaiheessa nimittäin Yogi Bhajan antoi musiikin niiden kundaliinijoogaopettajien ja muusikoiden käsiin, joita hän oli viimeiset 16 vuotta kouluttanut ja opettanut.

Vuonna 1990 Yogi Bhajan lisäsi sadhanaan vielä kaksi mantraa: Wah Yantee, Kar Yantee, jonka alkuperä on Patanjalin joogasutrat, sekä Rakhe Rakenahaare sikhien iltarukouksesta. Ja vihdoin, vuonna 1992 Yogi Bhajan antoi Vesimiehen ajan sadhanan, joka valmisteli koko ihmiskuntaa suureen muutokseen, eli siirtymään Vesimiehen aikaan. Vuoden 2012 jälkeen, jolloin siirtymä olisi vielä kesken mutta jo hyvällä mallilla, me voisimme jatkaa Vesimiehen ajan sadhanan harjoittamista, tai voisimme tehdä mitä tahansa hänen opettamaansa sadhanaa. Vesimiehen ajan sadhanaa voi hänen opetustensa mukaan harjoittaa läpi koko Vesimiehen ajan, eli niin pitkään ettei meidän tarvitse tässä elämässä huolehtia sen muuttamisesta. Tai itse asiassa meidän ei tarvitse huolehtia siitä ollenkaan, sillä perinteen jatkaminen ja muuttaminen on järjestetty tietyille tahoille, jotka siitä huolehtivat nykyisin kun Yogi Bhajan ei enää elä fyysisessä kehossaan.

Yksityiskohtaiset ohjeet Yogi Bhajanin eri sadhanoihin löytyvät kirjasta Kundalini Yoga: Sadhana Guidelines, josta olen poiminut myös yllä olevat tiedot sadhanan historiasta.

Meditoitu on

Tänään oli taas minun vuoroni vetää lauantaiaamun sadhana. Kieltämättä kaipasin jo sadhanaan, vaikka viime viikonlopun retriitissä oli sadhanatyyppistä toimintaa. Mutta ei sitten kuitenkaan sitä ihan aitoa ja oikeaa, omalla painollaan etenevää Vesimiehen ajan sadhanaa.

Ja olihan se sitten taas tosi kivaa. Ohjasin harjoitussarjan nimeltä ”Releasing premenstrual tension & balancing sexual energy”, joka hoitaa naisilla erityisesti munasarjoja ja miehillä eturauhasta. Muistan hyvin, kun tein kyseisen harjoitussarjan ensimmäisen kerran. Loppurentoutuksessa munasarjojeni tienoilla tuntui hauska tärinä ja vipatus, kun niistä purkautui jännityksiä. Kyseiseen harjoitussarjaan liittyy nostalgiaa myös sikäli, että se oli ihka ensimmäinen harjoitus, jonka olen koskaan ohjannut.

Iltapäivällä olin 31 minuutin mittaisessa meditaatiossa. Se järjestettiin tänne avatussa uudessa, tosi kotoisassa ja pienessä jooga- ja pilatessalissa, jonka nimi on Room for You. Tervetuloa sillekin salille, mukavaa että joogatarjontaa on koko ajan vaan enemmän ja monipuolisemmin. Teimme runsausmeditaation, jonka myötä meditoimme menestystä niin uudelle salille kuin kaikille meille paikalla olleille.