Naistenpäivänä naisten joogaa

Oikein hyvää naistenpäivää kaikille, erityisesti naisille mutta myös miehille.

Tänään oli minun vuoroni vetää taas aamusadhana. Vähän mietin, kun tallustelin pimeässä, tuulessa ja vesisateessa laittamaan paikkoja kuntoon, että noinkohan paikalle tulee ketään. Mutta kyllä tuli, meitä oli yhteensä kymmenen aamuvirkkua. Ja kaksi ihan ensikertalaista, mikä on aina yhtä ilahduttavaa.

Päivän teeman velvoittamana ohjasin tietenkin harjoitussarjan, jonka nimi on yksinkertaisesti naisten sarja, löytyy täältä. Se on ihan mahtava harjoitussarja kaikille naisille, mutta myös miehille. Ja tänään joogaamassa oli peräti kaksi miestä, mikä on paljon. Harjoitussarja koostuu yksinomaan staattisista asanoista, ja siksi siinä pääsee hyvin rauhalliseen ja meditatiiviseen olotilaan. Ohjeessa asanoiden kesto on 3 minuuttia, mutta lyhensin ne kaikki puoleentoista minuuttiin, niin ehdimme tehdä muutaman lämmittelyliikkeen alkuun, eikä sitten muutenkaan tullut kiire. Ja mantrat valitsin levyltä, jolla mantrasi naisartisteja, kuinkas muuten.

Aamun sateesta ja kovasta tuulesta huolimatta tästä päivästä on tullut mitä upein, auringonpaisteisin päivä. Alkaa pikkuhiljaa sormet, varsinkin se multapeukalo syyhytä siihen malliin, että on ryhdyttävä pihatöihin. Kevään ohjelmassa on yhden ison syreenipuskan raivaaminen keskeltä pihaa niin, että koko piha avartuu. Siinä sitä on sahaamista ja oksien pätkimistä. Ja juurien kaivamista. Syreenejä jää kyllä yllin kyllin pihan reunoille. Minusta tällaisen vanhan puutalon pihassa vaan yksinkertaisesti pitää olla syreenejä: ne on must, piti syreenistä tai ei. Tosin en tiedä voiko kukaan suomalainen olla pitämättä syreeneistä.

Kielteisyys

Viikolla soitin vanhalle, muistisairaalle sukulaiselle. Hän ilahtui soitostani, ja valitti koko puhelun ajan kuinka huonosti kaikki asiat ovat. Hän ei näe lukea lehteä, mutta ei silmälasejakaan voi uusia. Kukaan ei käy hänen luonaan, paitsi että kyllä siellä päivittäin käydään, mutta ovat vääriä ihmisiä. Puhelun lopuksi toivotin hänelle oikein hyvää kevään jatkoa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: ”Ei se kyllä hyvä ole”.

Puhelun jälkeen alkoi naurattaa: kuinka pitkälle voikaan oman surkeuden ja negatiivisuuden viedä. Jos keskittyy vain negatiiviseen, sitä löytyy kyllä, ja sillä voi ympäröidä itsensä vaikka kuinka tiiviisti. Mutta se on oma valinta, toisinkin voi valita.

Nuutunut

Väsyttää. Mistäköhän sekin johtuu. Eilen oli kyllä aika pitkä päivä, kaikenlaista tekemistä ja menemistä aamusta iltaan. Illalla viimeiseksi paikallisen joogayhdistyksen hallituksen kokous, joka sekin saatiin hienosti hoidettua. Vai alkaako ulkona leijaileva pöly tehdä allergiaoireita, jotka väsyttävät. Pariin kertaan olen ulkoa sisälle tullessani miettinyt, että olenko tulossa kipeäksi kun tuntuu vähän kutinaa nenässä ja kurkussa. Mutta luultavasti niitä on vaan pöly kutitellut. Tai sitten olen tulossa kipeäksi. En kyllä millään jaksaisi sitä hommaa, että voisiko tämä mielummin olla jotakin muuta.

Hyvinkin voisin piristyä, jos aurinko alkaisi paistella. Mutta sepä ei paista, ei. Meidän uudet aurinkopaneelit lojuu katolla ihan turhan panttina.

Olisi pari kirjoitushommaa tehtävänä. Ne vaan eivät etene. Ehkä niiden tekemiseen on vielä liikaa aikaa, dead-linet on vasta ensi viikon loppupuolella. Niin että hyvin voi vetkutella ja lykätä ja olla tekemättä. Tai sitten vaan oikeasti olen jostakin syystä niin väsynyt, ettei tänään suju. Huomenna uusi yritys.

Sen verran ryhdistäydyin, että soitin entiselle työnantajalleni; sille, jolle pidin säännöllistä viikkotuntia kundaliinijoogaa tammikuun loppuun asti. Kyselin, missä mahtaa viipyä minun tammikuun palkka. Olen sitä kysellyt jo aiemminkin. Nyt työnantaja ehdotti, että ottaisin palkan pimeänä suoraan käteen. En suostunut. Hän lupasi laittaa sen heti maksuun ja lähettää palkkakuitin postissa. Ei sillä muuten niin olisi väliä, mutta tarvitsen palkkakuitin työttömyyskassaan, että voivat maksaa minulle päivärahaa. Niiden maksu on jumittanut tämän puuttuvan palkkakuitin takia. Toivottavasti työnantaja tekee mitä lupaa.

Toinen työnantaja eli se, jolle pidän kundaliinijoogatunteja epäsäännöllisesti, lähetti helmikuun palkkakuitin sähköpostilla. Siinä oli taas palkka väärin maksettu. Tällä kertaa minulle oli maksettu kahdesta tunnista, vaikka pidin helmikuussa vain yhden – se toinen peruuntui osallistujien puutteen takia. Lähetin työnantajalle heti sähköpostia asiasta, ja pyysin että hänen palkanlaskija korjaa palkkakuittiin oikeat summat. Onneksi hän ei ollut vielä maksanut palkkaani, eli minun ei tarvinnut palautella rahoja.

Jotenkin tuntuu, että vähän vaikeaa näiden työnantajien kanssa asioiminen. Mitäköhän siitä tulisi, jos minä olisin yhtä huolimaton ja leväperäinen joogatuntien pitämisen kanssa kuin he ovat palkan kanssa. Tai kyllä sen tietää, siitä ei tulisi yhtään mitään.

Kirpparipöytä

Olen jo pitkän aikaa ja moneen kertaan kirjoittanut siitä, kuinka tavaran omistaminen on alkanut ahdistaa. Tavaran hävittäminen onkin jatkunut jo pitkään, sillä en minä kaikkea voi kerralla roskiinkaan heittää. Toki nurkissa on vaikka mitä roskistettavaa, mutta tarkoitus olisi saada mahdollisimman suurelle määrälle kamaa jokin järkevä kierrätyshenkinen jatko-olemassaolopaikka.

Eilen tavaran perkaaminen otti jälleen yhden askeleen eteenpäin, kun sain vihdoin ja viimein varattua myyntipöydän viikoksi kirpparilta. Siihen viikkoon on vielä reilusti aikaa, mutta nyt ainakin prosessi lähti käyntiin. Toivottavasti viikosta tulee hyvä, eikä minun tarvitse tuoda takaisin kotiin mitään, mikä on lähtenyt myyntiin.

Mantrat loppui kesken

Aamulla olin jälleen sadhanassa, kuinkas muutenkaan. Matkalla muistin tehdä sen, mitä olen monesti miettinyt tekeväni, eli availin vähän ääntä jo valmiiksi. Yleensä käy niin, että kun luemme Japjin, minun ääneni on matala ja rahiseva. Mantrojen aikana se alkaa vähän heräillä, ja juuri kun mantrat loppuvat, alkaa sävelkorkeus nousta normaalille tasolle ja ääni kulkea kunnolla. Nyt ölisin ja mölisin itsekseni sen verran, että ääni ei ollut enää ihan lattianrajassa kun aloitimme Japjin.

Sadhana oli taas kertakaikkisen ihana. Mantrat hujahtelivat ohi vauhdilla. Pitkä mantra loppui ihan käsittämättömän nopeasti, ja sitten meinasikin tulla surku, kun koko tunnin mittainen mantrasessio loppui kesken. Hetken mietin ihan tosissani, että voisiko sen aloittaa uudelleen alusta.

Päivä valkenee jo sadhanan aikana. Selvä kevään merkki. Ja koska kelit ovat vähintäänkin keväiset, kaivoimme tänään siipan kanssa polkupyörät kellarista, ja kävimme niillä kaupassa. Voi sitä vapauden hurmaa, kun pääsi huristelemaan vauhdilla markettiin. Ja takaisin. Tämän vuoden ensimmäiset seitsemän kilometriä on siis jo ajettu. Todennäköisesti kohta alkaa tulla lunta taivaan täydeltä, kun pyörät on kaivettu esiin, mutta ei senkään ole väliä. Satakoon vaan, luminen aika jäi tänä talvena tosi lyhyeksi, joten ei pieni lumikausi mitään haittaisi. Kunhan sitten sulaa ennen vappua.