Opintoryhmä

Tason kaksi kundaliinijoogaopettajakoulutuksen päätteeksi muodostimme maantieteellisin perustein opintoryhmiä. Meidän opintoryhmällä oli vasta ensimmäinen tapaaminen, vaikka jotkut muut ryhmät ovat tavanneet jo monta kertaa. Ja oletettavasti meidän ulkomaalaisten vieraiden ryhmä ei ole tavannut kertaakaan, ei ainakaan kasvotusten, ellei sitten virtuaalisesti jonkin välineen avustuksella.

Oli mukava tavata, keskustella ja juoda teetä, syödä herkkuja. Kaikkien kokemukset 90 päivän meditaatiosta (löytyy täältä), jonka saimme läksyksi, olivat samansuuntaisia. Kaikilla oli enemmän tai vähemmän hankaluuksia meditaation ensimmäisen osan, eli hengitysharjoituksen kanssa. Kaikille taisi meditaation kolmas osa, eli ihan sama hengitysharjoitus uudelleen mutta lyhyempänä olla paljon helpompi, jopa mukava ja nautinnollinen. Itse asiassa on tosi kummallista, että sama harjoitus on aluksi niin työläs, ja mantran jälkeen niin helppo.

Kävimme läpi myös koulutuksen loppukokeen kysymykset – ja vastaukset. Kyseessä on 40 monivalintatehtävästä koostuva koe, jonka jotkut olivat jo tehneet ja lähettäneet arvioitavaksi. Minä en. Suhtaudun kokeeseen osana oppimisprosessia, joka jatkuu luultavasti vielä pitkään kurssin päättymisen ja kokeen palauttamisen jälkeen. Joku, jolla oli aiempaa kokemusta näistä kakkostason koulutuksista, puhui vuoden mittaisesta prosessista. Ja sen verran aikaa se voi helposti ottaakin, luulen.

Meidän opintoryhmä kokoontuu jossakin kokoonpanossaan vielä ainakin kerran. Ohjelmassa on koulutuksesta saatujen, kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin luentoja sisältävien dvd:en katselua kotona, ja luentoihin liittyvien kysymysten pohtimista yhdessä. Minun on vähän vaikea motivoitua kysymysten pohtimiseen. Niin kuin opettajamme Gurudass yhden luennon yhteydessä totesi, luennot toimivat myös niin, ja ehkä varsinkin niin, että niiden sisältö luikertelee meidän tietoisen mielen ohi ja tekee meitä niiden tehdä pitää. Usein luennon jälkeen onkin olo, ettei siitä ole ymmärtänyt mitään, eikä mieleen ole jäänyt sanaakaan. Mutta se ei ole siinä mielessä totta, että luennot toimivat kyllä Yogi Bhajanin tarkoittamalla tavalla, vaikka me emme sitä itse huomaisikaan. Samalla tämä tarkoittaa myös sitä, että opiskeluoppaaseen kirjattujen kysymysten miettiminen voi olla ihan tosi vaikeaa. Tai ainakin siitä tulee tyhmä olo: enkös minä juuri sen luennon katsellut, ja nyt minulla ei ole hajuakaan mistä siinä puhuttiin ja mitä näihin kysymyksiin pitäisi vastata. Ehkä niiden kysymysten yhdessä miettiminen on silti ihan antoisaa. Ja ehkä välillä on ihan terveellistä tuntea itsensä tyhmäksi.

Tällaisia päiviä

Minulle tarjottiin töitä. Samaa hommaa, jota olen tehnyt viimeiset kaksi kuukautta. Tosin nyt pienemmällä työajalla, osa-aikaisesti niin, että työaika on 50 prosenttia täysipäiväisestä. Työsuhteen kesto ruhtinaalliset kolme kuukautta. Suostuin mieluusti, vaikka samalla vähän nyppii nämä osa-aikaisuudet ja muutaman kuukauden mittaiset työpätkät. Haaveissa on kolmen vuoden mittainen täysiaikainen työ. Kolme vuotta olisi tooosi pitkä aika verrattuna näihin kolmen kuukauden pätkiin.

Positiivista on tietenkin se, että töitä ylipäänsä on. Ja että en ehtinyt olla kuin kaksi viikkoa työttömänä tässä välissä.

Sellaisia päiviä

Joskus on päiviä, jolloin kuvittelet sopineesi selvästi kollegan kanssa lounaspalaverin viereiseen lounasravintolaan, mutta kollegalla onkin eväät. Lähdet päätä pahkaa kauppaan hakemaan lounasta, mutta normaali reittisi onkin tukittu isolla rautaverkolla, ja joudut kiertämään mutkan kautta. Kassan lukulaite jumittaa edelläsi, ja myyjät alkavat yhteistuumin buutata sitä. Keräät tavarasi hihnalta ja siirryt viereiselle kassalle, koska takanasi seisovat narkkarit haisevat niin pahalle etkä tiedä kauanko buuttaaminen kestää. Narkkarit ovat ulkona paljon ennen sinua.

Kuulet, että et saanut vähän haikailemaasi työtehtävää. Hetken päästä kuulet, että et saanut paljon haikailemaasi sijaisuutta. Siinä vaiheessa alkaa jo itkettää, mutta annat kyynelten tulla vasta illalla sängyssä. Sitten niitä onkin vaikea enää saada loppumaan.

Ja mitä päivästä jäi käteen? Lämmin ja hyvä tunne kaikista niistä ihmisistä, jotka osoittivat ystävällisyyttään ja sydämellisyyttään päivän mittaan. Kaikki apu, jota sait. Katseet, hymyt ja naurut. Kaiken muun voikin unohtaa.

Varpaat joogatunnilla

Ohjaan joogaharjoitusta, jossa toistuu pariin kertaan sama asana. Maataan selällään alustalla, ja ikään kuin työnnetään varpaita poispäin kehosta. Siinä koko asana kaikessa yksinkertaisuudessaan. Joidenkin varpaat ojentuvat kauniisti ja pitkälle, toisten pököttivät ihan suoraan kattoa kohti. Eivätkö he kuulleet mitä piti tehdä? Toistan ohjeen. Edelleen varpaat kohti kattoa. Eivätkö he ymmärrä mitä piti tehdä? Joukossa on joku maahanmuuttaja, eikö hänen suomen kielensä riitä tämän ohjeistuksen ymmärtämiseen? Pitäisikö varmuuden vuoksi toistaa sama englanniksi, auttaisiko se?

Ja sitten toisaalta, mikä poliisi minä olen vahtimaan miten ihmiset jooga-asanansa tekevät? Minä ohjaan ja autan niin pitkälle kuin voin, mutta kyllä heidän on itse harjoitukset tehtävä.

Loppujen lopuksi oletan, että kaikki ymmärtävät ohjeet ja tekevät asanan sillä tavalla kuin se on heille mahdollista. Joidenkin varpaat nyt vaan sojottavat kohti kattoa, vaikka toisten varpaat ojentuvat ihan eri suuntaan.

Työttömän arkea

Näin sellaista unta, että tuli syksy. Siis niin kuin nyt. Vähän sellainen tunne, kuin kesä olisi jäänyt välistä. Mutta sitten mietin, että tällainen se Suomen kesä on, se jää helposti huomaamatta jos ei ole tarkkana.

Työrintamalle kuuluu sellaista, että jäin päivätyöstäni taas tämän kuluvan kuun alussa työttömäksi. Mutta tässä kuussa on palkkioperustaisia töitä tarjolla ihan mukavasti, niiden kanssa kuluu aika juhannukseen asti. Jotenkin nyt on myös sillä tavalla paremmat värähtelyt kuin joskus aiemmin, että vähän väliä kuulee työpaikoista ja tehtävistä, joita saattaisi olla siellä ja täällä. Mikään niistä ei ole vielä materialisoitunut minun kohdalleni, mutta toivottavasti niin käy.

Myös muutaman kundaliinijoogatunnin ohjaus on ollut kalenterissa, ja joitakin vielä tulossa. Tosin tämä on taas sitä aikaa vuodesta, jolloin kaikki ihmiset eivät ole erityisen sitoutuneita joogaharjoituksiin, ja siksi tunteja perutaan vähäisen ilmoittautujamäärän perusteella. Se menee niin kuin yksi pitkän linjan joogaaja sanoi tunnin lopuksi: hän ei ole käynyt tunneilla moneen kuukauteen koska hän on ”vain” siivonnut kotona ja hoitanut puutarhaa.

Meditaatio

Mieli laukkaa, hyppii ja pomppii kuin kevätvarsa niityllä.

Ei ole hetkeäkään hiljaa ja paikallaan.

Vaatii lisää toimintaa ja tapahtumia,

tekemistä ja uusia asioita. Pulppuaa ideoita.

Pelkää mitä voisi tapahtua, jos pysähtyisi ja olisi vain ihan hiljaa.

Istun hiljaa paikallani kuin kuningatar.

Peukalo ja etusormi ovat silmukka, jossa energia kiertää.

Hengitys syvenee.

Katse kohdistuu kulmakarvojen väliin, pään sisään.

Kuljen tutuksi käyneestä portista.

Varsa vaihtaa laukan käynniksi, pysähtyy

laskee päänsä ja haistelee.

Kellahtaa ruohoa rouskuttelevan emänsä jalkojen viereen.

Katselee ympärilleen, kääntää korviaan

painaa päänsä heinikkoon.