Opettajakoulutus kolmessa viikossa

Tätä en tiennyt, mutta huomasin, että kundaliinijoogaopettajakoulutuksen voi saada niinkin nopeasti kuin kolmessa viikossa. Ja vieläpä ranskalaisessa linnassa, Chateau Anandissa. Seuraava koulutus on ensi heinäkuussa, eli kesälomansa voisi käyttää näppärästi tähän.

Jos minä olisin menossa nyt opettajakoulutukseen, tämä olisi hyvin varteenotettava vaihtoehto. Tai vaihtoehto, johon todennäköisesti kallistuisin. Olen luullut, että näitä nopeita intensiivikoulutuksia järjestetään vain Españolassa, USA:ssa, mutta olen näköjään seurannut Euroopan asioita turhan huonosti.

Sattuneesta syystä olen sen sijaan lukenut viime aikoina Suomen Joogaliiton joogaopettajakoulutuksesta, joka kestää kuusi vuotta. Siis kuusi vuotta! Vaikka hitaus voikin olla hyve näinä pika-aikoina, tuntuu kuuden vuoden joogaopettajakoulutus sellaiselta hitauden ylistyseltä, ettei siihen riittäisi ainakaan minun kärsivällisyyteni. Tai riittäisi kyllä, jos sen vaan aloittaisi, ja eläisi läpi vuosi kerrallaan. Onneksi ei tarvitse.

Me käymme joulun viettohon

Pieleen meneviä asioita

Toistuva uni on nyt sitä tyyppiä, että minun pitäisi ohjata joogatunti, mutta olen unohtanut koko asian, enkä ole valmistautunut. Unissa olen oikeassa paikassa, mutta en ole valinnut harjoitussarjaa, tai sali on täynnä jotakin roinaa joka minun olisi pitänyt siivota pois ennen tunnin alkua. Tai minulla on ihan väärät vaatteet päällä, niin kuin minuhame, jossa on vaikea asettua risti-istuntaan.

Vähän unien tyyppinen tilanne olikin eilen aamusadhanassa. Siippa oli säätänyt joitain minun ipodin asetuksia, ja kun piti alkaa toistamaan mantroja, ei salin stereoista kuulunut kuin pientä piipitystä. Stereot olivat täysillä, ja minun ipod oli täysillä. Enkä minä tiennyt, miten ipodin astuksiin pääsee, tai mitä sieltä pitäisi säätää.

Ensin raivostutti oikein kunnolla. Tuntui, että koko sadhana on ihan pilalla. Vähitellen, kun yritimme kuulla pihinää stereoista ja mantrata mukana, alkoi mieli taipua siihen, että tämä nyt meni näin. Totesinkin sadhanan lopuksi, että tällä kertaa meille järjestettiin tällainen sadhana, ja onneksi me taipuisina jogineina pystyimme sopeutumaan siihen.

Nyt minä osaan säätää ipodin asetuksia. Opettelin siipan ohjauksessa heti sadhanan jälkeen, kotiin päästyäni. Alan seuraavaksi valmistautua tämän päivän joogatuntiin – poikkeuksellisesti tuuraan kollegaa. Toivottavasti sujuvasti ja ilman vastoinkäymisiä.

Runsausmeditaatiot toimii!

Viime vuosina olen tehnyt paljon erilaisia kundaliinijoogan runsausmeditaatioita kahdestakin syystä. Ensinnäkin niille on ollut kovasti tarvetta omassa elämässäni, kun olen ollut välillä työtön ja vähäisetkin työt ovat olleet yhtä silppua ja pätkää. Ja sitä myötä tulot ovat olleet aika minimaaliset. Toiseksi olen tietenkin tutustunut tekemisen kautta niihin moniin runsausmeditaatioihin, joita Onnen ja runsauden joogaa -kirjassa on tarjolla. Joitakin kirjan meditaatioista olen tehnyt tosi pitkään, kuten Subagh Kriyaa. Toisia olen kokeillut lyhyemmän aikaa, joskus vain kerran tai pari.

Meditoinnissa, kuten muussakin universumin kanssa kommunikoinnissa on se hauska puoli, että siinä ei oikein ole mitään aikataulua. Runsausmeditaatio voi alkaa toimia heti, tai vasta viiveellä. Tai joskus vaikka heti ja viiveellä. Niinpä minusta tuntuu, että kaikki se runsauden meditoiminen, jota minä olen viime vuosina harjoittanut, on pitänyt minut tähän asti taloudellisesti plussalla. Ja nyt ne alkavat kantaa hedelmää oikein toden teolla. Ei niin, että ilmaista rahaa sataisi sieltä ja täältä – vaikka näköjään sitäkin sattuu, kiitos yllätyksistä tilillä – vaan pikemminkin niin, että erilaisia tarjouksia ja tilaisuuksia tulee vastaan. Sellaisia, joista maksetaan, jos niihin tarttuu.

Eilen illalla meillä kävi nuori mies paikallisesta levyliikkeestä. Hän vei mennessään kasan singlejä, c-kasetteja ja muutaman LP:n. Niin, ja tarpeettoman viritinvahvistimen sekä huonot kaiuttimet. Kun hän niitä tutkittuaan totesi ääneen mitä hän on niistä valmis maksamaan, minulta meinasi pettää pokka tyystin. Tiesin, että singlet olivat keräilykamaa, mutta silti. Toivottavasti nuori mies oli ostoksiinsa edes puoliksi niin tyytyväinen kuin minä niiden myymiseen.

Hyviä ja huonoja uutisia

Iloista itsenäisyyspäivää kaikille. Älkää antako sateen, sotaelokuvien ja pimeyden laskea mielialaa. Tämä(kin) on iloinen päivä!

Meillä meinasi tunnelma laskea muutaman piirun, kun huomasin että yläkerrassa tippuu joogapaikalleni vettä katosta. Siippa kävi tutkimassa asiaa, ja huomasi että tuuli on renkuttanut antennia katolla niin, että antennin reiästä tulee myös vesi sisälle. Nyt välikatossa on iso muovi niin, ettei veden pitäisi tulla sisälle asti. Ulos katolle ei voi tällä kelillä oikein mennä antennin reikää tiivistämään.

On minulla vähän iloisempiakin uutisia. Kävi nimittäin niin, että sain hyviä uutisia töistä. Työt jatkuvat oikein mielekkäässä muodossa vähintään kaksi vuotta, ja jos hyvin onnistun järjestelemään, pidempäänkin. Hip hurraa!

Aamuaurinko

Yöllisen myrskyn ja aamusadhanan jälkeen

Kunnioitatko sinä hiuksiasi?

Erinäisten vaiheiden jälkeen olen päätynyt sähköpostikeskusteluun intialaisen sikhimiehen kanssa. Keskustelumme lähti jostain ihan muusta, mutta nykyisemmillään se keskittyy pääosin kundaliinijoogaan ja sikhismiin. Siihen, mitä yhteistä niissä on, ja mitä eroa. Loppujen lopuksi ne ovat eri asia, vaikka jakavatkin jotain.

Joka tapauksessa keskustelukumppnini GS toi esiin, että sikhit kunnioittavat hiuksiaan (ja muuta kehon karvoitustaan), eikä sakset käy heidän hiuksissaan. Toki tiesin entuudestaan, että sikhit eivät leikkaa hiuksiaan, paitsi ne jotka leikkaavat. Mutta sitä kunnioitusta jäin miettimään. Sitä, kuinka moni meistä voi oikeasti sanoa kunnioittavansa hiuksiaan. Lause sopisi johonkin mainokseen, mutta en nyt tarkoita sitä, vaan oikeastaan jotain hyvin päinvastaista. Kunnioitammeko me huksiamme sellaisina kuin ne ovat, vai käytämmekö hiuksia vaikutuksen tekemiseen, muotivirtausten toteuttamiseen ja muihin egosta lähteviin asioihin. Ja mitä se kunnioittaminen oikeastaan tarkoittaa, tuskin pelkästään saksien välttelyä, vaan jonkinlaista syvempää suhdetta omiin hiuksiin. Tätä täytyy miettiä vielä: miten minä voin kunnioittaa omia hiuksiani, miten se oikein tapahtuu.