Hiki, eko ja puuvilla

 Terveisiä kesälomalta! Kammottavat helteet on tältä osin ohi, onneksi, mutta sadetta kaivataan vielä kipeästi. Eilen täällä satoi noin viisi tippaa, kun toisaalla sadetta tuli kuin saavista kaataen. Näin on käynyt jo moneen kertaan tänä kesänä.

Olen kirjoittanut vuosien varrella siitä, kuinka kundaliinijoogaan kuuluu joogaaminen luonnonkuituisissa, valkoisissa tai vaaleissa vaatteissa. Herkkyyden kasvaessa tekokuituiset vaatteet alkavat tuntua inhottavilta ja hiostavilta, eikä niitä halua enää pitää kuin urheillessa. Näin on käynyt minullekin. Iso ongelma on tietenkin se, että puuvillaiset vaatteet ovat varsinainen ekokatastrofi, puuvillan kasvattaminen ja vaatteiden valmistaminen vievät niin paljon vettä, ettei mitään järkeä. Siksi puuvillan kierrättäminen on tärkeää, joskin materiaalien sekoittaminen tekee siitä usein mahdotonta. Pyrin myös parhaani mukaan käyttämään pellavaisia vaatteita. Pellava on viileä kesällä ja lämmin talvella, ja kaikin tavoin ihana materiaali. En enää ikinä osta mitään muita petivaatteita, kuin pellavaisia.

Tekokuituisten materiaalien hiostavuus koskee tietenkin myös peittoja. Jokin aika sitten olin työmatkalla kotimaassa ja yövyin tosi kivassa hotellissa. Huone oli hieno, ei mitään luksusta mutta tosi kiva, ja kaikki oli kohdallaan. Mutta hikoilin koko yön kuin mikäkin, sillä peitto oli tosi hiostava. Se oli lopulta yksityiskohta, joka verotti hotelliyön viihtyisyyttä tosi paljon.

Meillä kotona oli tarve uusille kesäpeitoille, sillä vanhat oli kirjaimellisesti kulutettu loppuun. Niiden reunat oli rispaantuneet niin, että eivät pysyneet enää kasassa. Uusien löytäminen olikin vaikeaa. Lopulta löysin puuvillaiset kennohuovat Suomen sairaalatukusta. Onneksi sieltä pystyi tilaamaan myös yksityishenkilö, mutta eipä voi sanoa, että olisi ollut mitenkään edullista pientoimituslisineen kaikkineen. Ihan sama, sillä peitot on olleet tosi hyvät. En tykkää nukkua pelkällä pussilakanalla, sillä tarvitsen peittoa toppaukseksi esimerkiksi povien väliin, muuten kyljellään nukkuessa polvet painavat toisiaan. Eikä hiosta! Vähän uudet peitot nöyhtäävät pussilakanoiden sisällä, mutta ehkä kestän sen.

Tämä ympäristökatastrofien aika kaipaisi kovasti ekologisempia materiaaleja. On vilauteltu hamppua ja nokkosta, mutta eipä ole näkynyt. Toivottavasti pian alkaa näkyä.

Kuinka tässä näin kävi?

 Tämä ei nyt mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Jätin joogayhdistyksen sihteerin tehtävät, että voisin paremmin keskittyä kundaliinijoogaopettajien manuaalin kääntämiseen suomeksi, ja muihin hommiin. Nyt yhdistyksellä on uusi, mainio sihteeri. Kuitenkin kävi niin, että minun harteilleni kaatui enemmän yhdistyksen tehtäviä kuin koskaan aiemmin. Osin se johtuu siitä, että asiat ovat minulle tuttuja, mutta olen joutunut myös opettelemaan paljon uutta. Ja opettelen koko ajan lisää. Se ei ollut missään vaiheessa tarkoitus, mutta kun mietin, annanko yhdistyksen vaan kaatua vai ryhdynkö hommiin, joita kukaan muu ei näytä tekevän, jälkimmäinen voitti. Mutta tilanne ei voi jatkua näin kovin kauaa.

Kohtuus kaikessa, myös joogassa

Jotenkin päädyin tilanteeseen, jossa toinen henkilö alkoi puolustaa kundaliinijoogaa ja ylistää sen hyviä puolia. En oikein tiedä miksi, ehkä hän luuli minun olevan eri mieltä. Hän ei suostunut dialogiin vaan halusi pitää puhetilan itsellään ja toistella uudestaan ja uudestaan, kuinka hienoa on, kun ihmiset tulevat yhteen ja tekevät harjoituksia yhdessä. Tuovat maan päälle palan taivasta, hän sanoi. Hän antoi ymmärtää, että kundaliinijoogaharjoitukset voivat jopa säästää ihmishenkiä.

En ollut eri mieltä. Mutta kovasti mietin, olisinko itse puhunut kundaliinijoogan puolesta yhtä kiihkeästi edes silloin, kun kiihkeimmin sen hyvää tekeviin vaikutuksiin uskoin. Uskon edelleen, älkää käsittäkö minua väärin. Edelleen ajattelen, että kaikkien olisi hyvä kokeilla kundaliinijoogaa, jotta saavat tietää, onko se heidän juttunsa. Mutta yhä selvemmin näen, että kundaliinijooga ei ole jokaista varten. Se ei pelasta kaikkia.

Yhä enemmän on alkanut kauhistuttaa ihmiset, jotka suhtautuvat kovin kiihkeästi tai ehkä jopa fanaattisesti johonkin asiaan. Se ei ole hyväksi kenellekään, oli asia mikä hyvänsä. Hyvän ja kannatettavan asian saa käännettyä ihan päälaelleen liian kiihkeällä omistautumisella ja fanaattisuudella.

Patanjalin Yoga-sutrissa listataan viisi yamaa eli rajoitusta tai sosiaalista käyttäytymisohjetta. Yksi niistä on Aparigraha eli omistamattomuus, ahneudettomuus tai kohtuullisuus – sitä on ilmeisen hankala kääntää vain yhdellä sanalla. Mutta jos tässä yhteydessä käännetään se kohtuullisuutena, se tarkoittaa, että ei ahnehdi yhtään mitään, ei edes hyviä tai tavoiteltavia asioita, kuten joogaa. Astangajoogan puolelta tästä kuulee toisinaan kertomuksia. Tarinoita siitä, kuinka joku on joogannut liikaa, ja mitä sitten on tapahtunut. Miten ulkonäkö on muuttunut niin, että joogaaja on alkanut muistuttaa syöpäpotilasta. Miten keho tai mieli eivät enää voi hyvin, vaan reagoivat liiallisiin harjoituksiin. Miten tasapaino puuttuu elämän eri alueilla.

Ehkä kysymys kuuluu, miten pala taivasta pysyisi meidän luonamme täällä maan päällä silloinkin, kun emme ole yhdessä ja joogaa. Miten löytää se pala taivasta esimerkiksi yksin, koronan takia näennäisen erillään muista? Ja miten elää Aparigrahaa, eli kohtuullisuutta ja kaiken omistamattomuutta, myös joogan.

Pesukone paukahti ja vei menneeseen

Pyykkikone hajosi. Ensimmäinen ajatus oli, että nytkö jo. Pohdittiin sen korjaamista ja yritettiin etsiä kuittia, josta kävisi ilmi, koska me on se hankittu. Ei löydetty.

Sitten muistin, että kirjoitin blogiin pesukoneen hankinnasta. Aloin selata blogin ensimmäisiä vuosia. Ihmettelin kun ei löytynyt, kunnes muistin, että blogihan oli aluksi ihan eri paikassakin, Vuodatus-alustalla. Sinne siis, ja johan alkoi löytyä ensimmäisten vuosien postauksia. Löytyi myös tieto, että kone oli ollut meillä lähes päivälleen 10 vuotta kun se hajosi. Ja että myyjä lupaili sille juuri 10 vuoden ikää. Aika täsmälliseksi osoittautui arvio.

En juuri lukenut vanhoja postauksia, mutta otsikoiden perusteella ihan samat asiat ovat pyörineet arjessa ja mielen päällä viimeiset 10 vuotta, jotka blogi on ollut olemassa. Yllättävän hyvin muistin otsikon perusteella, mistä olin kirjoittanut, ja kaikki asiat tuntuivat olleen ihan just. Eli 10 vuotta ei ole tämän ikäisen ihmisen elämässä enää mitään, ehkä silmänräpäys.

Sekin yllätti, kuinka usein olen jaksanut kirjoittaa. Ilmeisesti ollut paljon sanottavaa, paljon enemmän kuin nykyään. Lukijoitakin oli, ja tosi usein kommentteja, pitkiä keskustelujakin siellä kommenttiosiossa.

Yhden jutun luin kokonaan, tämän, joka kertoo yhdeksästä asiasta luopumisesta. Ja juuri siitä huomaa, että on sen kirjoittamisen jälkeen jotakin tapahtunut. Nyt tuntuu ihan itsestään selvältä, että noista asioista joutuu luopumaan, ja selvältä tuntuu myös, millä tasolla se luopuminen tapahtuu, mitä se oikein tarkoittaa. Vähän jopa hymyilyttää, että sitä on pitänyt kovasti miettiä – se kun oikeastaan on yksi niistä luovuttavien listalla olevista asioista. Mutta niin se menee, tietäjät tietää, eikä silloin enää tarvitse pohtia ja pähkäillä, kun tietää.

Vapun jälkeen

 No niin, nyt ollaan taas siinä vaiheessa, että päivä alkaa lyhentyä ensi kuussa, ja aletaan kulkea kohti syksyä. Mutta ei mietitä sitä vielä.

Vappu meni vähän surkeissa merkeissä, räkätaudin kourissa. Siis hengitystieinfektion, joka olikin aikamoinen. Siippa sai sen ensin, ja muutaman päivän viiveellä minä. Vappupäivänä kävin ensimmäistä kertaa koronatestissä. Ilmeisesti nenän tukkoisuus vaikuttaa kokemukseen, joka olikin kivulias. Herttinen, että se sattui, meinasi pää räjähtää. Sen verran rajua, etten pystynyt edes puhumaan testin ottajalle enää, kun itketti ja oli koko pää ihan jumissa. No, myöhemmin kyllä tokenin.

Testin tulos oli nega, joten varasin ajan rokotukseen saman tien. Ensimmäinen vapaa aika oli kahden viikon päästä. No, se ei ole pitkä odotusaika, olin varautunut paljon pidempään odotukseen. Siippa menee jo tällä viikolla, hän kuuluu eri ikäryhmään ja pääsi varaamaan aikansa minua ennen.

Jotenkin mielen perukoilla on sellainen ajatus, että ei tämä korona vielä tässä ollut. Että jotain vielä tapahtuu, löytyy joku supervirus, johon rokote ei tehoa, ja se leviää maailmassa niin että joudutaan jatkamaan nykyiseen malliin vielä vuosi, tai jotain. Ehkä se on vaan mielen varautumista. Pessimisti ei nimittäin pety, joten paras olla iloitsematta liian aikaisin. Toki toivon, että tämä koronaseikkailu nyt alkaisi olla tässä. Vaikka itse olen päässyt tosi helpolla, monille muille se on ottanut tosi koville.

Joogakausi ohi

 Tänään ohjasin tämän kevään viimeisen joogatunnin zoomissa. Kausi on siis paketissa, jee. Ihan kiva pitää taas taukoa, vaikka tuntien ohjaaminen ihan mahtavaa onkin. Vielä oli tänään kaksi ihmistä paikalla, ne uskolliset eläkeläiset. Nuoriso on kaikonnut jo kauan sitten. Itse asiassa nuoriso ei koskaan tullut zoom-tunneille. Ehkä heillä oli zoomia ihan tarpeeksi ilman joogaakin.

Nyt näyttää siltä, että syksyllä jatketaan lähitunteja. Tosin ajat ovat sellaiset, että parempi olla toivomatta liikoja. Uskon kun näen, ja jos suunnitelmat muuttuvat toisiksi, otan senkin vastaan.

Vastaan on pitänyt ottaa sekin, että luulin voivani vähentää osuuttani kundaliinijoogayhdistyksen pyörittämiseen, kun luovuin sihteerin tehtävästä. No ei mennyt ihan niin, olen edistänyt yhdistyksen asioita enemmän kuin koskaan ennen. Toivottavasti se on vain tilapäistä.

Paljastukset jatkuvat - henkilöt vaihtuvat

 Kundaliinijoogaopettajien manuaalin kääntäminen jatkuu. Tällä hetkellä käyn läpi jo käännettyjä lukuja, ja muutan niitä niiden muutosten mukaisiksi, joita tässä välissä on ehditty tehdä. Ja niitähän on Yogi Bhajanin ympärillä velloneen kohun myötä tehty paljon. Esimerkiksi moni Yogi Bhajanin opetustilanteesta suoraan litteroitu kohta on poistettu, ja tilalle on kirjoitettu sama asia toisin sanoin. Toisaalta se on ihan hyvä, sillä Yogi Bhajan ei aina ollut erityisen selväsanainen. Myös muita vähän kummallisia juttuja on poistettu. Tilalle on tullut muun muassa ayurvedaa.

Osa muutoksista on ihan varmasti hyviä, mutta en ole ihan varma, ovatko kaikki. Tähän mennessä olen löytänyt yhden maininnan Yogi Bhajanista (todennäköisesti muitakin on), eli ei häntä ihan kokonaan ole siivottu pois tekstistä. Hyvin tehokkaasti kuitenkin.

Jokin aika sitten jossakin päin somea, en edes muista missä, osui silmiini kirjoitus Yogi Bhajanin oppilaasta Guru Dev Singhistä, joka opiskeli ja kehitti Sat Nam Rasayan -energiahoitoa. Teksti oli italialaisen naisen kirjoittama (en muista nimeä), ja hän kertoi, kuinka Guru Devillä oli ollut hänen kanssaan seksisuhde. Eikä vain hänen kanssaan, vaan myös hänen silloin alaikäisen tyttärensä kanssa. Kirjoittaja antoi ymmärtää, että olisi hänellä sananen sanottavana myös Yogi Bhajanista, ja että hän saattaa kirjoittaa lisää myöhemmin.

En tiedä koska teksti oli julkaistu netissä. Joka tapauksessa pian sen jälkeen kun olin sen lukenut, 5. huhtikuuta, Guru Dev päätti elämänsä tässä fyysisessä olomuodossa.