Kaupunkipäivä

Olemme pitäneet tänään kaupunkipäivää, ja tutustuneet saaren isoimpaan kaupunkiin. Ehkä arvaattekin, että se ei koollaan päätä huimaa, eikä keskusta ole suuren suuri. Hulinasta ei oikein voinut puhua. Kiva paikka kuitenkin, hieno kirkko ja sitä hauskaa paikallista arkkitehtuuria. Rappusia kulkiessamme pääsimme kurkkimaan hyvin yhden talon takapihalle. Siellä oli talon takaseinälle rakennettu koppi, ja koska kopin ovet olivat auki, näimme, että siellä oli pyykkikone. Sitä ei siis tarvitse tunkea sisälle ollenkaan, niin kuin kylmemmissä maissa, vaan sille voi rakentaa oman kopin takapihalle. Tosi kätevää. 

Ajelimme myös toiselle saaren kahdesta hotellista, ja käyskentelimme pitkin hotellin viereistä hiekkarantaa. Siellä oli lisäksemme kaksi ihmistä, kaksi lokkia, ja yhdessä kivikossa paljon rapuja, jotka ujostelivat kameraa niin, että eivät antaneet kuvata itseään. Varsinkin ne isot punaiset ravut häipyivät heti. Vähän epäystävällistä turisteja kohtaan, mutta sellaisia jotkut ovat.

Haaveena oli päästä hotelliin lounaalle, mutta sepä jäikin haaveeksi. Listalla oli kaikkea kivaa, kasvisvaihtoehtijakin, mutta lounasta olisi ollut tarjolla vasta puoli kahden jälkeen. Oikeasti! Mikä ihmeen lounasaika se on olevinaan. Tai pikemminkin, mihin aikaan pitää syödä aamiainen, että voi syödä lounaan vasta puoli kahden jälkeen. Ja ei, me emme olleet paikalla kyselemässä lounasta heti yhdentoista jälkeen, vaan vasta puolen päivän jälkeen.

Lista ja paikka vaikuttivat sen verran kivoilta, että ehkä ajelemme sinne vielä jonain toisena päivänä lounasaikaan. Ja vaikka ensimmäinen tarjoilija ei puhunutkaan englantia, talosta löytyi myös englannintaitoista henkilökuntaa. Ja ruokalista myös englanniksi. Meidän apartementoksen omistajapariskunnasta kumpikaan ei puhu englantia sanaakaan, mutta siivooja puhuu. Ehkä juuri hän on myös vastannut siipalle, kun hän on lähettänyt meiliä tänne. Yllättävän hyvin asiat saa sujumaan meidän viiden sanan espanjan kielen sanavarastolla ja hyvällä tahdolla.

Joogaopettaja joka ei opeta joogaa

Sain tänne lomailun keskelle tiedon, että perjantain kundaliinijoogatunti, jonka ohjaamista olemme vuorotelleet muutaman muun opettajan kanssa, lopetetaan kokonaan. Ei ole tarpeeksi kävijöitä. Totta onkin, että tänä syksynä tunti on peruttu monta kertaa liian vähäisen ilmoittautuneiden määrän takia, tai jos tunti onkin pidetty, siellä ei ole ollut montaa joogaajaa. Sikäli tunnin lopettaminen ei tullut yllätyksenä.

Meille opettajille sanottiin jo aiemmin, että tunnilla on niin vähän kävijöitä, koska sillä ei ole vakiopettajaa. Siitä olen kyllä eri mieltä. Minä näen tunnin ongelmat ihan muualla. Sitä paitsi tunti on pyörinyt hyvin vuosia vaihtuvilla opettajilla. Miksi siitä olisi juuri nyt ongelma tullut?

Ajat muuttuvat ja asiat rullaavat eteenpäin. Tai joskus rullaavat, välillä taas nykivät ja pomppivat. Ehkä minun on aika alkaa markkinoida kirjaan perustuvia onnen ja runsauden joogaa –kursseja vähän sinne sun tänne. Pari tahoa on jo viritetty, katsotaan nappaavatko. Jossain muodossa haluan kuitenkin joogan opettamista jatkaa, se on niin älyttömän kivaa puuhaa. Aamusadhanat ovat joka tapauksessa yksi paikka, mutta mukava olisi jotakin muutakin olla.

Ulkomailla olemisesta

Yksi matkustamisen ilo on omien rutiinien rikkominen. Minä olen hyvin kiintynyt omiin rutiineihini, enkä mielelläni vaihda niitä toisiin. Rutiinit helpottavat elämää, kun ei tarvitse joka päivä erikseen ajatella jokaista asiaa. Toiset väittävät, että rutiinit nujertavat luovuuden. Minusta juurikin rutiinit antavat luovuudelle aikaa, tilaa ja energiaa. En minä halua käyttää luovuuttani kaupassakäyntiin, vaan johonkin ihan muuhun.

Mutta matkustaminen tekee rutiineille mukavia temppuja. Alkaen siitä, kun ei pääsekään ulos lehtokentän vessasta, kun ovet aukeavat väärään suuntaan. Kaupassakäynnistä tulee pitkä ja perusteellinen suoritus, kun mikään paketti ei näytä tutulta, vaan pitää arvailla sanakirjan kanssa mitä niissä on. Ei, täällä ei todellakaan ole maitoa kylmähyllyssä, vaan kaikki maidot ovat lämpimässä. Täällä kaikki maidot kun ovat sellaisia. Tiskaaminen ja tiskien kuivaaminen käsin on eksoottinen kokemus ihmiselle, joka on ikänsä asunut kuivauskaappien maassa. Kaakeloidut, jääkylmät lattiat ovat myös mielenkiintoinen materiaalivalinta, kun kotona on tottunut lattialämmitykseen ainakin kosteissa tiloissa. Täällä sitä sitten hipsutellaan sortseissa, t-paidassa ja villasukissa sisällä.

Täällä on lämmintä, aurinkoista ja kaunista. Löysimme hyvän kaupan, josta saa kaikkea mahdollista hyvää ruokaa varten. Ja muutenkin menee mainiosti. Jos nyt jostain välttämättä haluaa valittaa, niin ehkä sitten espanjaksi dubatuista televisio-ohjelmista voisi sanoa sanasen. Mutta onneksi meillä on yllin kyllin bollywood-elokuvia mukana – totta kai.