Kuva-arvoitus

Tiedätkö mitä nämä noin 14 senttiä pitkät, teräksiset tikut ovat? Arvaatko? Vihjeenä voin kertoa, että kahta ei tarvita, mutta minä sain näitä kaksi siltä varalta, että hukkaan toisen.

Tikut ovat turbaanintökkimistikkuja. Koukkupäällä voi napata turbaanin ulkopuolelle jääneen niskakiehkuran nätisti turbaanin alle. Toisella päällä voi siistiä turbaanikankaan reunoja. Tottuneelta käyttäjältä se käy tosi näpsäkästi, olen nähnyt tubessa, mutta vielä en ole itse ehtinyt harjoitella tikuilla tökkimistä. Sain ne juuri, ne tulivat kanssajoogaajan matkassa suoraan Isosta-Britanniasta.

Ajanhallintaa

Eilen sadhanan veti kanssajoogaaja, joka on kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa, mutta ei ole valmistunut opettajaksi vielä. Hän veti ensimmäisen sadhanansa.

Minulla on tapana kysyä kokemattomilta ohjaajilta etukäteen, minkä harjoitussarjan he ohjaavat. Tarkoitukseni ei ole kytätä, vaan auttaa. Nyt vaan oli käynyt niin, että kanssajoogaaja oli sopinut sadhanan vetämisestä jonkun muun kanssa, enkä siksi päässyt kysymään asiaa häneltä. Hän oli valinnut harjoitussarjan Kriya for Morning Sadhana, joka kuulostaa varsin hyvältä valinnalta, mutta harmi kyllä ei sitä ole. Kriya on niin pitkä, ettei sitä oikein ole mahdollista tehdä ryhmäsadhanassa. Eilen tilanne oli vielä se, että paikalla oli useampikin ihminen, joiden piti lähteä kesken sadhanan juhlimaan koulutyönsä päättäneitä. He joutuivat lähtemään kesken harjoitussarjan, vaikka ihanteellinen kohta olisi ollut vasta harjoituksen ja rentoutumisen jälkeen.

Kävi vielä niin, että pitkän mantran kohdalla joko cd tai soitin lopetti yhteistyön. Sadhanan vetäjä teki parin yrityksen jälkeen nopean ratkaisun vetää loput pitkästä mantrasta ilman säestystä. Se oli hyvä ja nopea ratkaisu, ja mantra sujui hänen johdollaan oikein mainiosti. Lopputulos oli kuitenkin se, että kun päätimme sadhanan, olimme aikataulusta puoli tuntia myöhässä. Toisin sanoen 2,5 tunnin sadhanan sijaan meillä oli 3 tunnin sadhana. Sehän ei varsinaisesti mitään haittaa, mutta kertoo siitä, millaisia vaikeuksia joogaopettajalla voi toisinaan olla ajanhallinnan suhteen.

Lehtikatsaus: Ananda 2/2016

Uusimmassa joogalehti Anandassa lehden päätoimittaja Måns Broo esittelee pääkirjoituksessa joitakin meditoimiseen liittyviä huomioitaan. Yksi on se, että ryhmässä meditointi on voimaannuttavaa, mutta pääsääntöisesti harjoitus kannattaa tehdä itsekseen, jottei jäisi riippuvaiseksi muiden tuesta.

Huomio hämmästytti minua kun sen luin, ja mietityttää vieläkin. Miksi ihmeessä riippuvuus muiden tuesta meditoinnissa on jotenkin huono juttu? Miksi ihmeessä pitäisi meditoida yksin, jos haluaa meditoida vain ryhmässä? Minusta pääasia on, että meditoi – riippumatta siitä, ketä muita on läsnä.

Tunnistan hyvin kokemuksen, joka Broon huomion taustalla on. Sen, että ryhmässä meditoiminen on usein paljon helpompaa kuin meditoiminen yksin. Ryhmä nappaa meditoijan nopeasti mukaansa meditaatioon, jos vaan meditoija antaa niin tapahtua. Yhtä syvän ja yhtenäisen meditatiivisen tilan aikaansaaminen yksin ei ole useinkaan vaivatonta, vaikka joskus se on sitäkin. Ja jos vertaa yksin meditoimista siihen, kun meditoi satojen ihmisten ryhmässä, voi olettaa, että samanlaisiin tiloihin ei vaan pääse yksin. Ei ainakaan ilman pitkää ja säännöllistä harjoittelua, jos sittenkään.

Ehkä Broon kommentissa on jälleen kerran kyse siitä, että kundaliinijooga on vähän erilaista kuin mikään muu. Kundaliinijoogaa ja kundaliinijoogaperinteen meditaatioita ei oikeastaan koskaan tehdä yksin. Sen sijaan alkumantran avulla otetaan aina yhteys menneisiin ja tuleviin joogamestareihin, jotka näin ovat läsnä harjoituksessa, vaikka eivät olekaan fyysisesti läsnä. Alkumantra Ong Namo Guru Dev Namo yhdistää meditoijan joogien Kultaiseen Ketjuun, ja kun yhteys on otettu, ei meditoija ole yksin vaan yhdessä muiden kanssa. 

Englannin opettaja

Muistatteko GS:n, intialaisen nuoren miehen, johon tutustuin kanssajoogaajan ja internetin suosiollisella avustuksella reilu puoli vuotta sitten? Nykyisin kutsun häntä kummipojakseni, sillä kummipojan ja kummitädin välinen suhde kuvaa hyvin meidän välistä suhdettamme, jos vaan jätetään se kristillisestä kasvatuksesta huolehtimisen osuus pois.

GS opiskelee tällä hetkellä kutakuinkin kokopäiväisesti englantia, koska hän haluaa itselleen kansainvälisesti hyväksytyn, standardoidun sertifikaatin englannin kielen taidostaan. Minä autan häntä parhaani mukaan englannin opiskelussa. Opettajan rooli on monella tavalla hauska ja opettavainenkin, mutta ehkä mullistavinta siinä on ollut huomata, kuinka paljon minä osaan. Olen tottunut ajattelemaan, että minun englantini on ihan surkeaa. Itse asiassa minulla on siitä mustaa valkoisella erästä toteuttamaani projektia koskevassa lausunnossa. Luen ja kirjoitan englanniksi päivittäin, mutta kyllä kielentarkastukseen lähettämäni tekstit ovat edelleen täynnä punaisia merkintöjä, vaikka koko ajan opinkin lisää.

GS on nopea oppimaan, eikä hän koskaan nyrpistele antamalleni palautteelle. Päinvastoin, hän kehottaa jatkuvasti minua olemaan tiukka ja huomauttamaan kaikista hänen tekemistä virheistä, sillä vain niin hän oppii. Parhaani yritän, vaikka kaiken palautteen annan ensin lempeästi ja tiukkaan sävyyn vasta sitten, jos lempeä opetus ja ohjaus ei mene kerrasta perille.

Osallistuttuaan kielitestin harjoitustestiin GS on saanut palautetta, jonka mukaan hänen on laajennettava englannin kielen sanavarastoaan. Sen laajentaminen käy melkoisen helposti, kun kirjoitan skypeviesteihin mukaan sanoja, jotka tiedän hänen joutuvan tarkistamaan sanakirjasta. Hän omaksuu uudet sanat ällistyttävällä nopeudella, ja ottaa ne käyttöön saman tien. Sydäntäni lämmittävät ja hyrisyttävät erityisesti ne tilanteet, kun GS kirjoittaa omiin viesteihinsä mukaan sellaisia sanoja, jotka minä joudun tarkistamaan sanakirjasta.

Enpä olisi jokin aika sitten uskonut päätyväni englannin kielen yksityisopettajaksi. Mutta universumi järjestelee kaikenlaista, jos vaan on valmis ottamaan uusia ja yllättäviä asioita vastaan. Itse asiassa universumi järjestelee kaikenlaista, oli niitä valmis ottamaan vastaan tahi ei. Helpompaa on, jos ei pyristele vastaan, vaan kulkee universumin osoittamaan suuntaan. 

Opettamisen suhteen mielessä pyörivät usein kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin sanat:

If you want to learn something, read about it.
If you want to understand something, write about it.
If you want to master something, teach it.

Neljä Kauria opiskelee

Tänään kokoonnuimme jälleen lounaalle, vaihtamaan kuulumisia ja opiskelemaan yhdessä. Tätä on nyt jatkunut reilun vuoden. Tietoisen kommunikoinnin kurssin materiaali on kohta kahlattu ja opiskeltu läpi. Niinpä tänään esiin nousi kysymys, mitä me sitten teemme. Katsotaan. Opiskeltavaa riittää kyllä, pitää vaan tehdä valintoja jos päätämme jatkaa.

Aiheesta lisää kundaliinijoogayhdistyksen jäsenkirjeessä, johon meistä kirjoitin.

Vaateostoksilla

Kuten kuvasta näkyy, tästä ei ole tulossa mikään muotiblogi. Oikea muotibloggari olisi nähnyt vaivaa vaatteiden asettelemisen suhteen. Minä vaan roiskasin ne sängylle.

Vaatteiden ostaminen ei ole minun suosikkipuuhaani. Siksi ostan yleensä enempi kerralla. Käytännössä kaiken, mikä täyttää kovat ehtoni: sopii päälle, on kivan värinen ja materiaaliltaan puuvillaa tai pellavaa, bambua tai jotakin muuta luonnonkuitua.

Eteisessä on jo muutaman päivän odottanut kuljetusta kiertoon kassi, jossa on mustia vaatteita kaapista. En pidä niitä enää, joten sama ne on viedä pois tilaa viemästä. Yksikin tosi hyvä takki, mutta kun nyt vaan en kerta kaikkiaan voi pukeutua enää mustaan. Se ei onnistu kuin hyvin, hyvin pienessä määrin kerrallaan. Ja takki on liikaa.