Nyt kun aamut ovat jo pimeitä,
minulla on tapana nukkua junamatka töihin. Nukahdan saman tien kun juna kaartaa
pois asemalta. Välillä uneeni tunkeutuu ääniä ympäröivästä maailmasta, mutta
istun yleensä aina sellaisessa vaunussa josta ei ole läpikulkua ja jossa
matkustaa läppäreitään ja kännyköitään hiljaa näpytteleviä ihmisiä. Yleensä
näpyttely ei häiritse millään tavalla, mutta joskus näppäimistön ja
rakennekynsien yhdistelmästä lähtee yllättävän riipivä ääni.
Viime aikoina untani on alkanut
häiritä jatkuva yskiminen, aivastelu ja niiskuttaminen. Sitä on nyt sitten
kovasti liikkeellä, eikä sille voi mitään. Tosin olisi mukavampaa jos ihmiset
niistäisivät nenänsä tyhjäksi eivätkä toistuvasti vetäisi räkää sisäänpäin.
Jossakin vaiheessa sellainen kirnuaminen alkaa kuulostaa vastenmieliseltä.
Konnarin lähestymisen kuulee jo
kaukaa. Hänen lukulaitteensa pitävät pientä piipitystä. Siitä tietää, että
kohta pitää herätä sen verran, että ojentaa konnarille lipun. Mutta ei ennen
kuin hän pääsee vaunuosaston ovelle asti, ja kajauttaa siitä huomenensa.
Konnarin käynnin jälkeen saa nukkua vielä hetken aikaa, sitten on pikkuhiljaa
alettava heräilemään ja valmistautumaan päivän töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti