En ole hetkeen aikaan käynyt
ryhmäsadhanassa. Omani olen tehnyt joka aamu, mutta en ole kerta kaikkiaan jaksanut
lähteä raahustamaan ihmisten ilmoille. Tänä aamuna olin liikkeellä, sillä oli
minun vuoro vetää koko sessio läpi. Hirvitti lähteä ulos, sillä pakkasta oli
liki 10 astetta. Puin kerroksia kerrosten päälle, ja lopulta ulkona oli ihan
siedettävä ilma, sillä pakkanen kuivattaa hyvin sen luihin ja ytimiin käyvän kosteuden,
jota vastaan minä en tahdo onnistua puolustautumaan. Sitä paitsi oli mukava
käveleskellä lumen valaisemassa maisemassa.
Saavuin tapahtumapaikalle, ja aloin
laittaa paikkoja kuntoon sadhanaa varten. Ketään muuta ei vielä kuulunut. Sain
kaiken kuntoon, ja aloin odottaa muita. Ketään vaan ei kuulunut tulevaksi.
Kello tuli 5.30 eli oli aika aloittaa, mutta olin edelleen paikalla yksin. Ja
juuri kun olin laittamassa ovia uudelleen lukkoon, tuli yksi ihminen.
Meillä oli siis kahden hengen
sadhana. Aivan mukavaa, mantrojen laulaminen on aina ihan huippua. Jos hän ei
olisi tullut, olisin tehnyt oman, lyhyen sadhanani, enkä olisi mantrannut
kaikkia mantroja läpi. Hyvä siis, että hän päätti tulla paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti