tiistai 9. heinäkuuta 2013

Erouni



Jokohan alkaa So Purkh –mantran toistaminen jollakin tavalla vaikuttaa, vai mistä oikein tuli viime yön uni. Uneksin, että jouduin jostain syystä ottamaan eron siipasta. En olisi millään halunnut, enkä käsittänyt miksi minun oli niin tehtävä. Tosi haikein mielin kirjoittelin eropapereita. Jotakin yhteneväisyyksiä unella oli eilen telkkarista tulleeseen Kukkaron herraksi –ohjelmaan, jota seurasin toisella silmällä.

Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan kuvaa naisen ja miehen rooleja parisuhteessa niin, että mies ei koskaan aloita tai päätä parisuhdetta omatoimisesti. Molemmat tekee nainen, ja itse asiassa naisen käsissä on koko parisuhteen sääteleminen. Toisaalta naisen pienikin epäilyksen ajatus parisuhdetta kohtaan voi horjuttaa koko suhdetta.

Mitä mies sitten tekee parisuhteessa? Hän on koko suhteen ja mahdollisen perheen aura. Samalla tavalla kuin meillä jokaisella on oma elektromagneettinen kenttämme, joka toimii suojaavan kilven tavoin, myös pariskunnilla ja perheillä on yhteinen, suojaava kenttä eli aura. Minusta on hauska ajatella se jonkinlaisena elastisena kupuna, jonka alla me ja meidän parisuhteemme asustelemme. Kun parisuhteen tai perheen yhteinen aura on vahva, sekä naisella että lapsilla on hyvä ja turvallinen olo.

Taidan mennä ja kömpiä siipan peiton alle, herättää hänet, ja kertoa hänelle unestani. Ja sanoa, että en kyllä millään haluaisi erota.

4 kommenttia:

Rouva K kirjoitti...

Tämäpä kiinnostavaa! Kertoisitko lisää tuosta aurasta ja siitä mikä sen voimakkuuteen ja suojauskykyyn Yogi Bhajanin mukaan vaikuttaa?

Kuinka paljon miehen itsetunnon vankkuudella on sen kanssa tekemistä? Minusta tuntuu omia ja lukuisten ystävättärien kokemuksia funtiessani, että useimmiten kaikki menee parisuhteissa hyvin niin kauan kun nainen tukee miehen positiivista kuvaa itsestään. (Toki mies voi useimmiten syyttää vain omaa käytöstään jos naisen positiivinen mieskuva rapistuu ja muuttuu negatiiviseksi).

Jagdev Kaur kirjoitti...

Voin kirjoittaa lisää jos joskus törmään pidempään selitykseen asiasta. Tuon pätkän otin Aquarian Teacher -kirjasta, jossa parisuhteen/perheen auraa käsitellään juuri tuon verran kuin kirjoitinkin.

Mutta kyllä, samaisen kirjan mukaan parisuhteen suuri kosminen ironia piilee siinä, että vaimo haluaa miehen tarjoavan hänelle turvallisuutta. Mies haluaa vaimon tarjoavan hänelle tukensa. Mutta vaimosta tuntuu, että hän voi tukea miestään vain jos mies tarjoaa hänelle turvaa. Ja mies kokee, että hän voi tarjota turvaa vain, jos vaimo tukee häntä. Molemmat odottavat, että toinen aloittaisi.

Tosiasiassa kukaan mies ei voi tarjota naiselle täyttä turvallisuuden tunnetta. Sen sijaan naisen on löydettävä turvallisuuden tunteensa omasta itsestään ja sielustaan.

Kukaan nainen ei myöskään voi kehua ja tukea miestä niin, että hänen haavansa paranisivat ja samalla nainen edustaisi hänelle "ideaalinaista". Kukaan nainen ei voi tukea miestä niin paljon kuin mies haluaisi. Myös miehen on löydettävä hänen turvallisuuden tunteensa itsestään ja sielustaan.

Miehessä on myös - niin kuin naisessakin - kaksi polariteettia. Mies ja isä, riippumatta siitä, onko lapsia vai ei. Mies-puoli on se, joka siittää mutta ei sitoudu, vaan on aina reppu valmiina lähdössä eteenpäin. Isä-puoli on se, joka kaipaa mukavaa kotia ja rakkautta. Miehen tehtävä on löytää tasapaino näiden kahden polariteetin välillä. Ja voisin hyvin kuvitella, että jos mies-puoli on päällimmäisenä, ei isän tehtävä ja perheen auran ylläpito oikein onnistu parhaalla mahdollisella tavalla.

Samoin naisessa on nais-puoli ja äiti-puoli, riippumatta siitä, onko naisella lapsia vai ei. Nais-puoli on hyvin suora, valpas ja laskelmoiva, ja varjopuolena joskus jopa kostonhaluinen, säälimätön ja veitsenterävä. Äiti-puoli sen sijaan antaa anteeksi ihan mitä tahansa, hän toimii toisten eteen ja antaa loputtomasti. Näiden puolien kesken pitäisi sitten löytyä tasapaino, ja näitä puolia pitäisi käyttää rakentavasti aina tilanteesta riippuen.

Toivottavasti vastasin edes joten kuten Rouva K:n kysymykseen :)

Sat Miter kirjoitti...

Tosiaan, mies on perheen aura. Niinhän se on. Niin pysäyttäviä juttuja joskus :)

Rouva K kirjoitti...

Kyllä kiitos, tämä oli rautainen vastaus! Tai oikeammin kultainen!