Alan huomata omasta olostani, että olen
ollut yhteisessä aamusadhanassa viimeksi melkein kaksi viikkoa sitten. Liian pitkä
tauko, viikko olisi vielä ihan sopiva. Mutta kun mennään toiselle viikolle,
alkaa ulkoiset asiat vaikuttaa omaan mielialaan ihan turhan paljon. Olen
jokusenkin kerran joutunut laskemaan kymmeneen töistä kantautuneiden viestien
takia. Ja muutenkin maailma minun ympärillä ei nyt pyöri siihen malliin kuin
haluaisin. Se kiukuttaa, ja haluaisin korjata kaikki asiat. Tietenkään en
siihen pysty, sen tiedän ihan hyvin, mutta pointtini on nyt se, että
sadhanavajeen takia tällaiset asiat tulevat edes mieleen. Kun en muuta voi,
pistän maailman järjestykseen unissani ja sanon suorat sanat kanssaihmisille yö toisensa jälkeen.
Jos tällaista sadhanavajetta ei olisi
päässyt syntymään, keskittyisin luultavasti niihin hyviin asioihin, joita
ympärilläni tapahtuu myös. Minulle tarjotaan apua yllättäviltä tahoilta. Ja
eilen sain puhelun, jossa minua pyydettiin pitämään kundaliinijoogatunti
ryhmälle, joka ei ole koskaan lajia kokeillut. Totta kai suostuin, on ihan
mahtava mahdollisuus päästä esittelemään ja ehkä levittämäänkin omaa
lempipuuhaansa.
Joka tapauksessa huomenaamuna on
jälleen sadhana. Ja itse asiassa minun vetovuoroni, eli hyvä syy leipoa tänään
Hildegardin hermopipareita huomenna tarjottavaksi. Siinä puuhassa aikakin kuluu
nopeasti, ja huomisaamu on ihan pian. Siihen asti pyrin pitämään ajatukseni
keveinä ja ilmavina kuin poutapilvet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti