torstai 19. kesäkuuta 2014

Sadhanadeprivaatio

Olen tottunut käymään sadhanassa kerran viikossa. Se on vähän kuin kävisi jonkinlaisessa sisäisessä suihkussa. Tai löystyttämössä, joka hellittää sitä isoa kiristystä mielen sisältä, ei vaan arkipinnaa. Vaikea kuvata, mutta ehkä saatte ajatuksesta kiinni. Joka tapauksessa tulos on se, että minä olen paljon kivempi ihminen niin muille ihmisille kuin itsellenikin kun käyn säännöllisesti sadhanassa. Ja koska joudun olemaan aika paljon ja usein itseni kanssa, mielelläni pidän itseni kivana ihmisenä, sellaisena jonka kanssa viihdyn.

Viime viikonloppuna olimme Tallinnassa, enkä siksi päässyt sadhanaan lauantaiaamuna. Tänä viikonloppuna on juhannus, eikä sadhanaa järjestetä, eli nyt jää väliin jo toinen peräkkäinen viikonloppu. Tilanne ei ole vielä mitenkään huono tai hälyttävä, en ole pisteessä jossa alan riidellä itseni kanssa, mutta pitäisiköhän silti tehdä jotakin.

Huomenna on kesäpäivän seisaus, joka olisi tosi otollinen ajankohta meditoida. Ryhmämeditaatioita ei tietääkseni täältä tänä vuonna löydy – yksi olisi ollut tänä aamuna, mutta se jäi väliin. Siksi mietin, että pitäisiköhän tehdä huomenna yksin ja itsekseni jokin vähän pidempi meditaatio. Ei se tietenkään ole sama kuin sadhana tai ryhmämeditaatio ylipäänsä, mutta olisi se sentään jotakin. Jo 31 minuutin meditaatio voisi olla hyvä juttu (3 minuutinkin on!), sillä 62 minuuttia yksin voi olla vähän liikaa, kahdesta ja puolesta tunnista puhumattakaan.

Yksi mantra on kovasti pyörinyt mielessäni kesäpäivän seisaukseen liittyen, olisikohan se se. Katsotaan.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Katsoin elokuvan Eat Pray Love ja tulit kovasti mieleeni. Siinä oli joogaa, vaikka se oli vain elokuva, niin tajusin, että syvästi te koette hiljentyessä asioita. Blogisi kautta olen lukenut paljon uusia sanoja ja todennut, että jos on vihkiytynyt asiaan niin kuin sinä olet, niin silloin osaa joogan syvimmän olemuksenkin. Uskon, että kaltaiselleni vilkkaalle ihmiselle jooga olisi varmasti tosi hyvä keino hiljentyä. Nyt sitä hiljentymistä tapahtuu niin, että vetäydyn työhuoneeseeni ja olen tavallaan piilossa muilta ihmisiltä. Oikein rauhaisaa juhannusta!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kivaa! Elokuva on boksissa tallennettuna, en ole sitä vielä katsellut, mutta kirjan olen lukenut.

Joogassa hiljentyminen voi mennä ihan toisin päin kuin sinun työhuonemenetelmässä: eli ollaan ihmisten keskellä, mutta hiljennytään sisäisesti, niin että päässäkin alkaa kierrokset ja kaikki pälinä ja pulputus hiljentyä. Koskaan se ei lakkaa, mutta hiljenee sentään vähän.

Rauhallista juhannusta sinullekin, ja kaikille!