Antautuminen

Heti kun Kuldip Singh Khalsa käveli ulos hoitohuoneestaan ja tapasin hänet, tuli vahva ja varma tunne, että hänen käsiin luotan koko kehoni ja kaikki muutkin olemuspuoleni. Hän kutsui minut sisään, ja keskustelimme hetken. Hän kertoi hoidosta ja kysyi, onko minulla jotakin erityistä miksi olen tullut hoitoon. No ei oikeastaan. Olenko siis tullut vain uteliaisuuttani? No en oikeastaan, kiemurtelin, ja onneksi muistin sen, minkä olin hetkeksi unohtanut: että minulla on pitkä historia selkäongelmien kanssa. Se on asia, jonka pyrin usein aktiivisesti unohtamaan, ja nyt olin onnistunut siinä oikein hyvin. Kuldipia nauratti.

En ole ikinä ollut sellaisessa hoidossa. Kuvittelin etukäteen, että kyse on ainakin enimmäkseen manipulaatiohoidosta, ja siksi yllätyin, kun vasta hoidon jälkeen tajusin, kuinka paljon kyse oli reikistä. Siis sekä energiahoidon että manipulaatiohoidon yhdistelmästä, ja vieläpä varsin voimakkaasta sellaisesta.

Minä keskityin vastaanottamaan, eli hengittämään ja olemaan rento. Kuldip keskittyi siihen, mitä hän teki. Jälkeenpäin olin vähän hämmentynyt siitä, millaisissa tiloissa olin hänen osaavissa käsissään. Paras sana kuvaamaan omaa olemistani on varmaankin antautuminen. Antauduin hoidolle ihan kokonaan. Jos Kuldip olisi sanonut, että seuraavaksi irrotetaan sinun pää muusta kehosta, olisin varmasti vastannut, että joo, tehdään niin. No, onneksi hän ei tehnyt niin. En tiedä mitä kaikkea hän teki, eikä sillä ole väliä. Minä nautin hänen tekemisiensä seurauksista, se on pääasia.

Hoidon jälkeen, kun istuin hoitopöydällä ja mietin miten päin maailma on ja olenko minä ihan ok, kiitin Kuldipia. Hän vastasi kiittämällä minua, sillä hänellä oli omien sanojensa mukaan ollut hauskaa. Hauskaa!? Niin, hoitaminen muuttuu kuulemma hauskaksi silloin, kun hoidettava on auki ja vastaanottavainen. Jos näin ei ole, hoitaminen on vain tekniikkaa, hän sanoi.

Hoidosta on nyt kulunut kolme päivää, ja olotila alkaa tasoittua. Enää ei tunnu niitä ohimeneviä kuvotuksen tunteita, jotka olivat seurausta voimakkaista energioista. Olen koko ajan tuntenut kehoni omakseni, mutta ei se ihan entisellään ole. Selässä on tapahtunut jotain ja lantio on niin auki, ettei se varmasti ole vuosikymmeniin ollut näin auki. Polviin sattuu, vaikkei minun polviin satu ikinä. Eilisaamun sadhanassa fyysinen joogaharjoitus meni tutustuessa näihin kehon uusiin puoliin.Otan ne kaikki ystävällisesti tervehtien vastaan, vaikken välttämättä tiedä mistä on kyse.

Menisinkö hoitoon uudelleen? Kyllä, hetkeäkään epäröimättä. Mutta en vielä pitkään aikaan, sillä oletan, tai oikeastaan olen ihan varma että hoidon hyvää tekevät vaikutukset jatkuvat vielä pitkään.

Hoidoista lisää täällä.