Kaupungilla

Eilen käytiin siipan kanssa kaupungilla, siis sillä tavalla ihan oikeasti. Me asutaan hyvin lähellä kaupungin keskustaa, ja minun työpaikalta ei keskustaan ole montaakaan korttelinväliä, mutta silti tuntuu, että useimmiten sitä kulkee vaan täällä syrjäkylillä lenkkarit jalassa. Eilen oli jalassa oikein nahkakengät.

Homman nimi oli se, että kävimme optikkoliikkeessä valitsemassa minulle pokat. Optikolla olin käynyt jo edellisenä päivänä, elämäni ensimmäistä kertaa. Ihan mielenkiintoinen kokemus. Olen tähän asti elänyt halpiskaupan lukulasien kanssa, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että en enää pärjää. Tai olisin pärjännytkin, mutta mitä sitä suotta kärvistelemään, jos näkeminen alkaa olla vaikeaa. Saan moniteholasit, koska ikä vaikeuttaa lähelle näkemistä ja siis etenkin lukemista, ja hajataitto kauas näkemistä. Vai vaikuttaakohan hajataitto myös lähelle näkemiseen? Enpä tiedä. Joka tapauksessa lasit tulee, kunhan saavat linssit valmiiksi.

Lasiurakan jälkeen kävimme syömässä ihan siinä lähi-intialasessa, jossa tulee monesti poikettua jo ihan siitäkin syystä, että se on kaupungin paras ja tarjoilee järisyttävän hyvää lounasta. Lounasaika oli jo ohi, ja ruokaa olisi pitänyt valita listalta. Valikoima vaan ei oikein tällä kertaa napannut – ehkä olen jo syönyt listan kasvisruuat läpi niin moneen kertaan. Päädyin kysymään, onko lounaalta sattunut jäämään yli dalia. Ja oli kuin olikin! Se oli taas niin hyvää, että teki mieli nuolla lautanen. Tai no, oikeastaan nuolinkin, mutta naanin avulla.

Sitten kotiin pulleroisella vatsalla kaupan kautta.