Kärsimyksestä

Kollega kysyi työpaikan lounaspöydässä ihan yleisenä kysymyksenä, ei mitenkään erityisesti minulle osoitettuna, että kärsitkö mustapäistä. Hän halusi kertoa jostakin hankkimastaan ihonhoitotuotteesta. Kysymys oli niin vaikea, että kesti kauan muotoilla vastaus siihen, ja siinä vaiheessa keskustelu oli jo jossain ihan muualla. Ei, en kärsi mustapäistä. Toki minulla niitä on, mutta ne eivät tuota minulle minkäänlaista kärsimystä. Elän rauhassa ja sopusoinnussa mustapäitteni kanssa.

Ei taida minusta tulla kyseisen ihonhoitotuotteen kuluttajaa.

Eilen sijaistin lomalle lähtenyttä kundaliinijoogaopettajaa. Oli kiva ohjata taas isoa, yli 20 hengen ryhmää. Koska kyse on drop-in tunnista, eli tunnista jolle voi tulla kuka vaan, ovat joogaajat hyvin eritasoisia. Se on ihan hauskaa, mutta helppo on myös tunnistaa ne, jotka ovat jooganneet jo jonkin aikaa. He jatkavat harjoitukset loppuun asti jos vain voivat. He tietävät, että harjoitus loppuu jossain vaiheessa. Toki hekin pitävät taukoja ja vaihtavat istuma-asentoa, mutta he eivät yleensä luovu harjoituksesta kesken. Sen sijaan monet vähemmän aikaa jooganneet alkavat pitkissä harjoituksissa aika nopeasti vilkuilla ympärilleen, että mitä tämä nyt on, eikö tämä lopu ollenkaan. Aina en ole ollenkaan varma, ymmärtävätkö kaikki tunnille tulleet ohjeita ollenkaan. Tunnilla voi olla niitä, joiden suomen kieli ei siihen riitä, mutta en minä myöskään ohjaa englanniksi, jos kukaan ei tuo esiin toivetta tai tarvetta siihen.

Seuraavan joogatunnin ohjaan heti huomenna. Toivottavasti silloinkin on tupa täynnä tai edes puolillaan, yhdessä joogaaminen on niin mukavaa.