Somea ja nyhtökauraa

Nyt on kieltämättä saattanut käydä niin, että sen jälkeen kun ryhdyin olemaan olemassa Fb:ssa ja Instassa, bloggaaminen on vähän kärsinyt. Yllättävää sikäli, etten minä Fb:ssa juuri sanaista arkkuani auo, eli läppärin näppis saa olla hyvinkin rauhassa. Miksi se sitten verottaa aikaa blogipostausten kirjoittamiselta – en ymmärrä. Paitsi että ajankäytöstä on kyse molemmissa.

Itse asiassa Fb:ta kiinnostavampi kanava minusta on Insta. En ole koskaan ollut innokas kuvaamaan puhelimen kameralla, ”oikealla” kameralla kylläkin. Nyt ehkä tajuan ensimmäistä kertaa, miksi puhelimessa ylipäätään on hyvä olla kamera. Eikä nyt kannata luulla, että otan päivät pitkät kuvia itsestäni ja ympäristöstäni ja villisti lisään niitä Instaan. En. Kuvia tulee varsin maltillisesti. Mutta se tapa, jolla maailmaa katson, on vähän muuttunut. Yhä useammin ympärilleni vilkuillessani tulee mieleen, että saisikohan tuosta kivan kuvan. Ja yhä useammin otan puhelimen mukaan kauppareissulle tai muuten poistuessani kotoa, ihan vaan sen vuoksi, jos vastaan tulee jotakin kuvattavaa.

Tänään meillä päästiin ensimmäistä kertaa ikinä maistelemaan nyhtökauraa. Olen aika laiskasti yrittänyt saada sitä käsiini, pikemminkin olen odotellut parempia aikoja, ja niinpä sitä ei ole meillä vielä näkynyt. Toki olen ollut informoitu siitä, mistä sitä saa ja mihin aikaan viikosta. Mutta eilen, kun jälleen kokoonnuimme meille katselemaan bollywood-elokuvaa, yksi ihana jogini toi paketillisen nyhtistä tullessaan. Wau, kotiinkuljetus.

Nyhtis päätyi pastakastikkeeseen. Eikä se ollut ollenkaan hullumpaa. Mitenkään kutsuvalta nyhtökaura ei näytä, mutta sen syöminen oli ihan ok. Meille tullut paketti oli maustamatonta nyhtistä, ja sen kyllä huomasi. Siihen ei lyhyellä valmistuksella oikein saanut meidän makuun tarpeeksi makua. Mutta siltikin se oli ihan lupaava tuote. Seuraavaksi siis maustettua nyhtistä kokeilemaan. Nythän sitä jo saa paljon paremmin käsiinsä kuin aluksi, nyt tuotantomääriä on jo pystytty lisäämään, jos olen oikein ymmärtänyt.