Tänään
pääsin kiittämään siippaa siitä, että hän on tallentanut joitakin
sadhana-levyjä myös puhelimeeni. Yleensä käytän joogatunneilla ja sadhanoissa
ipodia, josta löytyy ihan käypä kokoelma mantroja. Mutta varmuuden vuoksi,
kaikenlaisten hätätilanteiden varalle löytyy myös puhelimestani rajallinen
valikoima mantroja. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun ne tulivat käyttöön.
Toinen joogaopettaja, jonka vuoro oli vetää aamusadhana, oli unohtanut omat
musiikkikokoelmansa kotiin. Niinpä pääsin auttamaan häntä puhelimeni kanssa. Ja
osasin myös käyttää sitä, vaikka en ole aiemmin siltä soittanut levyjä.
Työpaikalla
kollega antoi luettavakseni Timo Klemolan kirjan Mindfulness. Tietoisuuden harjoittamisen taito. Vaikka en
mindfulnessia harjoitakaan, kiinnosti kirja yleisestä meditoinnin näkökulmasta.
Mutta mitä ihmettä? Klemola, filosofi, ryhtyy kirjassa ilmeisesti jotenkin
käytännönläheiseksi, ja esittelee buddhalaisen filosofian ja psykologian
pohjalta neljä tietoisuuden elementtiä tai aspektia. Ne ovat jollakin tavalla
entuudestaan tuttuja minulle, ei siinä mitään, mutta suurta vastustusta
herättää se, miten Klemola on nämä neljä aspektia nimennyt. Ykä, Kake, Pera ja
Mä. No ihan kivasti nimet leikittelevät Hectorin biisin nimen kanssa.
Mutta en minä silti suostu siihen, että minun tietoisuudessani asustaa jotain
tyyppejä, joiden nimet ovat Ykä, Kake ja Pera. Kuulostaa lähinnä joltain
epäsosiaaliselta rupusakilta.
Taas
huomaan olevani vähän napit vastakkain sen kanssa, miten mindfulnessissa
asioista puhutaan. Itse hommaa vastaan minulla ei ole mitään, vaikka en sitä
juurikaan tunne. Päinvastoin, jos mindfulness on se juttu, joka avaa
meditoinnin maailman nykyihmisille, niin hienoa. Sitä tänä aikana tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti