Jo jonkin
aikaa on häirinnyt se, ettei kenelläkään ole aikaa. On työt, perheet, kissat,
koirat, kesämökit ynnä muut, kellä mitäkin mutta kaikilla jotain, minulla yhtä
lailla. Eikä siinä mitään, sellaista elämä on. Mutta se mitä huomaan
kaipaavani, on aika kunnon keskusteluihin. Sellaisiin, joihin päästään kun on
ensin puhuttu pois kaikki arkisen elämän asiat, oltu jo hetki hiljaa ja annettu
juttujen hiipua, ja sitten päästy sellaisiin syviin keskustelun kerroksiin.
Sellaisiin, joissa puhutaan ihan oikeista asioista – enkä nyt tarkoita, etteikö
arkiset kuulumisen vaihtamiset olisi oikeita. Vaan toisella tavalla aitoja
asioita. Joidenkin ihmisten kanssa niihin kerroksiin ei pääse koskaan, toisten
kanssa niihin pääsee melko helposti. Mutta kaikkien kanssa se ottaa hetken
aikaa, ihan jo senkin takia, että saa kuorittua arkisia asioita sivuun.
Että
mistäköhän sellaisen tilanteen ja keskustelukumppanin saisi. Muutenkin on
monesti sellainen tunne, että minä alan pohtia elämän tarkoitusta kun
toinen haluaisi puhua säästä.
4 kommenttia:
Mä voin tulla puhumaan elämän tarkoituksesta
Mahtavaa Laura. Missä ja milloin?
Odotas. Katson työvuorolistani ja neuvottelen perheen kanssa ja laitan sitten sähköpostia.
Mä odottelen kiihkeästi :)
Lähetä kommentti