Kärsimyksestä

Kollega kysyi työpaikan lounaspöydässä ihan yleisenä kysymyksenä, ei mitenkään erityisesti minulle osoitettuna, että kärsitkö mustapäistä. Hän halusi kertoa jostakin hankkimastaan ihonhoitotuotteesta. Kysymys oli niin vaikea, että kesti kauan muotoilla vastaus siihen, ja siinä vaiheessa keskustelu oli jo jossain ihan muualla. Ei, en kärsi mustapäistä. Toki minulla niitä on, mutta ne eivät tuota minulle minkäänlaista kärsimystä. Elän rauhassa ja sopusoinnussa mustapäitteni kanssa.

Ei taida minusta tulla kyseisen ihonhoitotuotteen kuluttajaa.

Eilen sijaistin lomalle lähtenyttä kundaliinijoogaopettajaa. Oli kiva ohjata taas isoa, yli 20 hengen ryhmää. Koska kyse on drop-in tunnista, eli tunnista jolle voi tulla kuka vaan, ovat joogaajat hyvin eritasoisia. Se on ihan hauskaa, mutta helppo on myös tunnistaa ne, jotka ovat jooganneet jo jonkin aikaa. He jatkavat harjoitukset loppuun asti jos vain voivat. He tietävät, että harjoitus loppuu jossain vaiheessa. Toki hekin pitävät taukoja ja vaihtavat istuma-asentoa, mutta he eivät yleensä luovu harjoituksesta kesken. Sen sijaan monet vähemmän aikaa jooganneet alkavat pitkissä harjoituksissa aika nopeasti vilkuilla ympärilleen, että mitä tämä nyt on, eikö tämä lopu ollenkaan. Aina en ole ollenkaan varma, ymmärtävätkö kaikki tunnille tulleet ohjeita ollenkaan. Tunnilla voi olla niitä, joiden suomen kieli ei siihen riitä, mutta en minä myöskään ohjaa englanniksi, jos kukaan ei tuo esiin toivetta tai tarvetta siihen.

Seuraavan joogatunnin ohjaan heti huomenna. Toivottavasti silloinkin on tupa täynnä tai edes puolillaan, yhdessä joogaaminen on niin mukavaa.

Sijaisena 2

Tänään kävikin sadhanassa niin, että se kundaliinijoogaopettaja, jonka piti sadhana vetää, ei saapunut paikalle. Minä olin paikalla tapani mukaan hyvissä ajoin – onneksi minulla on avain, jolla pääsin sisään. Laitoin paikat kuntoon, keittelin teet ja päästin ihmiset sisään. Kun oli aloituksen aika, soitin puuttuvalle vetäjälle, ja kysyin onko hän tulossa. Ei ollut, herätin hänet. Hän luuli vuoronsa olevan vasta seuraavana lauantaina. Kehotin häntä menemään takaisin nukkumaan.

Vähän tuli tämä sijaistus yllätyksenä, mutta selvittiin siitäkin. Toivottavasti jo ensi lauantaina pääsen nautiskelemaan sadhanasta ilman vetovastuuta, niin kivaa kuin sekin on.

Ilta yksin kotona

Jos tuntuu siltä, että kenelläkään ei ole aikaa jutella kanssasi sosiaalisessa mediassa tai muutenkaan, ja että olet ainoa kiireetön hylkiö maailmassa, kokeile seuraavaa: Vietä ilta yksin kotona. Valitse Netflixistä oikein hyvä elokuva valmiiksi. Keitä iso, höyryävä kuppi teetä, muhkea leipä ja jotain hyvää elokuvan kanssa. Ja juuri kun kaikki on valmiina, elokuvan alkutekstit pyörivät jo, niin johan alkaa whatsappi piippaamaan viestejä.

Oikein hyvää ja aurinkoista itsenäisyyspäivää. 

Sijaisena

Pääsin tänään sijaistamaan toista sadhanan vetäjää. Hän oli sairastunut, ja illalla laittoi viestiä, että kuume vaan nousee, voisinko auttaa. No kuumeen suhteen en niinkään, mutta sadhanan pystyin hoitelemaan, ja sen teinkin ihan mielelläni.

Illalla vähän mietin, että minkä harjoitussarjan oikein ohjaisin aamulla. Mitään ei tullut mieleen, paitsi kirja, jonka pakkasin reppuun mukaan. Harjoitussarja olisi siis jokin siitä kirjasta, opettajamanuaalista. Aamulla selailin kirjaa vähän, ja pysähdyin Suriya Krian kohdalla. Se siis. Mutta kun kaikki pääsi alkuun ja aloimme toistaa Japji Sahibia, tai itse asiassa kun olimme toistaneet sitä jo jonkin aikaa, tuli kirkkaana mieleen ajatus siitä, mikä on juuri oikea harjoitussarja tähän aamuun. Tietenkin harjoitussarja vastustuskyvyn lisäämiseksi. Se siis. Ja samalla vastustuskykyä myös sairastuneelle joogaopelle, jota sijaistin.

Kun päästiin mantrojen kohdalle, meni myös sadhanalevyn valinta hassulla tavalla. Minun piti laittaa ihan toinen levy soimaan, mutta en laittanut. Laitoin levyn, jota en tuntenut ollenkaan, enkä itse asiassa edes tiennyt, että minulla on sellainen levy. Mutta se levy nyt sitten halusi tulla soitetuksi ja mantratuksi tänä aamuna, ja hyvä niin.

Pitäkää vastustuskyky korkealla ja pysykää terveenä.

Eteentaivutus

Blogger on vähän parannellut tarjontaansa tuolla konehuoneen puolella. Tarkoittaa, että asiat joita olen tottunut käyttämään, on poistettu. Sen verran tökkii tämä parannus, ettei ole juuri huvittanut postata.

Mutta tässä tulee.

Semmoista on ollut viime aikoina liikkeellä, että vasen olkapää ja hartiaseutu on kiukutellut ja särkenyt. Olen liikutellut kättä ja venytellyt hartiaa, mutta oikein millään en ole löytänyt juuri sopivaa liikettä tai asentoa. Lopulta se löytyi kuin sattumalta. Kaiken kiemurtelun ja vääntelehtimisen jälkeen se olikin mitä yksinkertaisin liike: eteentaivutus seisoma-asennossa. Siis hyvä seisoma-asento, ja siitä sormet ja päälaki kohti lattiaa. Voiko yksinkertaisempaa olla? Ja juuri se asento osuu olkapäähän ja lapaluiden väliin ja lapaluiden välistä kohti kainaloa kulkevaan linjaan juuri sopivalla tavalla.

Nyt vaan ihmettelen, että miten tämä taivutus on jäänyt niin vähälle viime aikoina. Olen enempi keskittynyt istuma-asennossa tehtäviin eteentaivutuksiin, jotka ovat tosi hyviä, tietenkin, nekin. Mutta erilaisia. Täytyy siis muistaa vaihdella eri eteentaivutuksia niin, että kaikki tai ainakin useimmat variaatiot pysyvät osana harjoitusta.

Tällaista tällä kertaa.