Reikienergia sadhanassa

Onkohan tämä taas sellainen asia, joka on ollut kaikilla muilla tiedossa aina. Usein kun jotain keksii, alkaa asia tuntua ihan saman tein niin simppeliltä, että ei ymmärrä miten sen oivaltaminen oli niin vaikeaa ja otti aikaa. Tämä on juuri sellainen asia.

Kysymys on aamusadhanan mantrojen mudrista eli käsien asennoista. Olen aina vaan ajatellut, että ne nyt vaan ovat niin, ne kädet. Pitkän mantran aikana kämmenet ovat toisiaan vasten rintakehän edessä, eli kämmenet asetellaan rukousmudraan. Usein kämmenet siinä asennossa lämpiävät, ja joskus olen ollut vähän jo huolissanikin, että leimahtavatko ne liekkeihin. No ei sentään. Asento, mantra ja mudra kehittävät energiaa kämmenten väliin, ja se taitaa olla sitä samaa energiaa, jota usein reikienergiaksi kutsutaan. Reiki virtaa meissä kaikissa, enemmän tai vähemmän, riippumatta siitä, onko käynyt reikikurssit vai ei.

Jonakin aamuna pitkän mantran jälkeen mietin, että mihin kohtaan kehoaan sitä energiaa voisi käsistään ohjata. Ja silloin sen ymmärsin: eihän sitä tarvitse mihinkään erikseen ohjata, sillä seuraavan mantran ajaksi kämmenet asetellaan sydänkeskuksen päälle. Siellä on paikka, johon energian annetaan virrata kämmenistä. Tai kämmenten kautta.

Taas kerran sain ehkä vaan vain kalpean aavistuksen siitä, kuinka nerokkaasti ja selvänäköisesti kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on harjoitukset rakentanut. Onneksi harjoitusten hienoutta ei tarvitse ymmärtää, ne toimivat joka tapauksessa.

Puista – taas ja vielä

Postaus aiemmin mietiskelin ääneen, miltä tuntuu naapurustossa piha, josta on kaadettu kaikki korkeat puut. Sain vinkin kurkata uusinta Voi Hyvin –lehteä, ja katsoa mitä siellä on aiheesta kirjoitettu. Kiitos vinkistä, se oli hyvä ja osuva, jo ihan senkin takia, että lehti on näköjään taas kerran uudistunut, mutta nyt uudistus näytti varsin hyvältä. Lehti on siirtynyt takaisin siihen suuntaan, millaisena olen joskus aikojen alussa sen oppinut tuntemaan. Ennen kuin siitä tuli mikä tahansa lehti. Nyt siinä on taas pitkiä artikkeleita, joissa asioita ehditään käsitellä enemmän kuin vain pintaraapaisun verran. Lisäksi aiheet ovat ihan oikeasti sitä huuhaata, josta monet muut lehdet eivät uskalla kirjoittaa. Ja huuhaalla tarkoitan nyt kaikkea sitä, minkä keskellä monet meistä elävät, mutta eivät välttämättä voi siitä paljon tai ainakaan laajasti puhua.

Niin, ne puut. Lehdessä on kasvitieteilijä Sinikka Piipon haastattelu, ja siinä sanotaan näin: ”Rakkain puu kotipihassa on iso koivu portaiden vieressä. Piipon mukaan se on ’aivan valtava’. Hän on kasvanut yhdessä puun kanssa pikkutytöstä aikuiseksi. 17-vuotiaana hän sai liki raivokohtauksen, kun isä oli aikeissa kaataa pihaa ahnaasti valtaavan koivun. Piipon mukaan tämä mahtikoivu ylläpitää energiaa koko tontilla. Hän sanoo suurimpien puiden olevan ’mastopuita’. Ne kannattelevat energiatasoa maapallolla. Siksi niiden suojeleminen on niin tärkeää.”

Piippo puhuu myös luonnonhengistä, ja miten isot puut ja hoitamattomat kohdat puutarhassa tarjoavat niille asumuksen. Mutta ei mennä siihen nyt, luonnonhenget ovat (ainakin minulle) astetta vaikeampi käsittää kuin tämä puiden ylläpitämä energiataso. Jos siis asian oikein ymmärrän tämän haastattelun perusteella, pihassa josta isot puut on kaadettu, ei ole enää mitään ylläpitämässä pihan energiaa. Kylläkin vanhat mutta mataliksi leikatut omenapuut eivät siihen pysty. Siltä piha toden totta tuntuukin, energiattomalta ja hengettömältä.

Tänään pyöräilimme siipan kanssa ympäriinsä, ja osuimme vanhaan kartanon puistoon, järven rannalle. Kanssamme samaan aikaan sinne pyöräili vanha mies. Katselimme ympärillemme, ja samalla huomasimme, miten setä hetken puistoa katseltuaan kulki vanhojen puiden luo, ja halasi niistä yhtä. En ole ikinä nähnyt puunhalaajaa toimissaan, mutta juuri siinä hetkessä se tuntui niin oikealta ja hyvältä asialta, että tulin oikein hyvälle tuulelle. Se oli kuin osoitus siitä, että maailmassa on vielä paljon hyviä ja oikeita asioita.

Hyvässä hoidossa

Onhan nyt kaikille blogin kahdelle lukijalle (loput kolme taitavat olla kesälomalla) selvää, että heistä jokaisella on varmasti jokin hyvä syy mennä Taiyo Bodywork –hoitoon? Ja jos ei jostain syystä tunnin hoito nappaa, niin edes 15 minuutin hoitoon? Kuldip S. Khalsalla on hyvin toimiva ajanvaraus netissä (täällä), ja hän näyttää tekevän hoitoja läpi koko kesän Helsingissä.

Viimeksi kun olin Kuldipin hoidossa, kävimme seuraavan keskustelun. Hän kysyi:

      - Onko vanhemmillasi ollut kovaa elämässään?

-        - On.

-        - Entä isovanhemmillasi?

-        - On.

-        - Kannat heidän taakkaa mukanasi. Tiedätkö, että voit päästää siitä irti?

-        - Periaatteessa kyllä.

-        - Niin, edellisten sukupolvien asiat piirtyvät meihin jo kohdussa, niin hyvässä kuin pahassakin. Se ei ole meidän valinta.

Mielessä kävi, että jos Kuldip näkee minun kehostani isovanhempieni taakan, mitä muuta hän mahtaakaan nähdä. Paitsi itse asiassa en halua tietää. Oleellista on vain se, että hän käyttää kaikkea näkemäänsä ja tietoaan asiakkaiden hyväksi, ei milloinkaan heitä vastaan.