Satunnaisia kuulumisia

Selvisin hengissä melko pahasta työviikosta. Voittajan fiilis. Vielä on yksi melko paha viikko edessä, mutta onneksi se ei ole heti seuraava. Tämä syksy on kyllä ollut erityisen raskas työn puolesta, toivottavasti tällaisia ei tule lisää. Väsyttävät ihmisen, vaikka aina sitä jollakin konstilla rämpii eteenpäin. Samalla väsyttää tämä iänikuinen pätkätyöläisyys. Voi kunpa saisi vakituisen työn, tai edes useamman vuoden pestin. Alan olla liian vanha tällaiseen, kun samaan aikaan pitää viimeistellä edellinen pätkä, tehdä nykyistä ja valmistella seuraavaa.

Kundaliinijoogaopettajakoulutuksen tekstikirjan käännös englannista suomeen on käynnistynyt. Meitä kääntäjiä on kolme, ja minä olen kääntänyt jo ehkä kolme sivua. Hidastahan se on, kun pitää kaivaa sanakirjasta sanoille merkityksiä, jotka eivät ole ihan niitä ensimmäisiä ja päällimmäisiä. Käännän yhtä lukua pitkän aikaa, koska ensimmäisellä kierroksella käännän mitä osaan, seuraavalla vähän enemmän, ja niin edelleen. Ajattelen sitä tekstin kampaamisena, jokainen kamman veto suoristaa tekstiä, lisää sitä, ja viimeiseksi jäävät takut, jotka nekin pitää suoristaa. Homma on sikäli hauskaa, ettei minulla ole viimeistä vastuuta käännöksestä, vaan sitä kommentoivat vielä kokeneemmat kundaliinijoogaihmiset. Ja juuri se tekee kääntämisestä tietyllä tavalla helppoa. Teen vaan parhaani, ja pistän tekstin eteenpäin. Ihmeen koukuttavaa se myös on, välillä on oikein hinku koneelle kääntämään, eikä sitä malttaisi millään lopettaa.

Rastaat ovat hävinneet. Pihalla marjapensaissa on kaikki marjat tallella, kun ei ole ollut lintuja niitä syömässä. Mitä ihmettä on tapahtunut räkäteille, joita ennen – ja vielä viime vuonnakin – pömppi pihassa aina. Onko tämä nyt sitä lajien monimuotoisuuden vähenemistä? Pelottavaa.

Myötätunto

Hänen pyhyytensä Dalai-laman kirjasta Myötätunto. Sisäinen rauha ja onnellinen maailma. (toim. Jeffrey Hopkins, suom. Nina Valtavirta). Helsinki: Basam Books, 2015.

”Muista, että myötätunto ei perustu siihen, että hyväksymme toisten tekemiset. Se perustuu sen tunnustamiseen, että olemme samanlaisia sen suhteen, että haluamme olla onnellisia emmekä halua kärsiä, vaikka meillä olisikin hassuja ajatuksia siitä, miten nämä tavoitteemme saavutamme.” (s. 100)

”Kun joku yrittää hyötyä kustannuksellasi, sinun on ensin täysin ymmärrettävä, että tämä toinen henkilö on ihminen ja että myös hänellä on oikeus olla onnellinen. Kun olet kunnioittava ja myötätuntoinen tätä ihmistä kohtaan, pystyt toimimaan niissä olosuhteissa, jotka hän on luonut. Tämä tarkoittaa reagoimista voimakkaasti, jos siihen on tarvetta, kuitenkaan menettämättä myötätuntoista asennettasi.” (s. 26)

Taas yksi kirja, jonka lukemisen jälkeen voisin alkaa lukea sitä alusta uudelleen. Tai jos lukisi vaihteeksi englanniksi, olen nimittäin epähuomiossa ostanut saman kirjan sekä suomeksi että englanniksi. Ehkä kuitenkin harjoittelen myötätuntoisen asenteen harjoittamista ensin käytännössä, kertaaminen voi olla paikallaan sitten vähän myöhemmin.

Unohduksia ja ikävää

Kyllä tässä ny jotain kuulkaa on. Kävin eilen taas Kuldipin hoidossa, nyt vaan ihan lyhyesti eli 15 minuutin alignment-hoidossa, koska satuin olemaan huudeilla mutta pitkään hoitoon ei ollut aikaa. Kyllä teki taas hyvää, sain joutsenkaulani takaisin, ja noin 2 kiloa tippui ylimääräistä painoa per hartia. Että kevyempi on olla nyt.

Mutta siis juttu on se, että unohdin sateenvarjoni sinne. Minä en ikinä unohtele sateenvarjojani tai hanskojani tai mitään minnekään, mutta nyt unohdin. Ja viimeksi kun olin samassa paikassa kundaliinijoogayhdistyksen jäsentapaamisessa, myöhästyin ensimmäistä kertaa elämässäni junasta, kun en tarkistanut sen lähtöaikaa. Siitä kirjoitinkin jo. Ja muutama kerta aiemmin, alkukesästä, kun olin Kuldipin hoidossa, unohdin pankkikorttini pin-koodin (ja se on maailman helpoin koodi, helpompi olisi vain neljä samaa numeroa). Niin että kyllä siellä jotain tapahtuu, jokin sellainen rentoutuminen, että arkiset asiat katoavat päästä. Perin ärsyttävää, mutta ehkä se sitten kuitenkin on vaan hyväksi minun kaltaiselleni ihmiselle.

Siippa on pois kotoa, ja ikävä on kova. Yleensä minä olen jossain, ja siippa kotona, mutta nyt kuvio on toisin päin. Paljon tylsempää ja tyhmempää olla yksin kotona ja ikävöidä toista, kuin olla itse jossain poissa.