Majakka, ei tuuliviiri

Pidettiin tämän syyskauden viimeinen Bollywood-leffailta muutaman muun joogaopettajan kanssa. Muitakin olen kutsunut paikalle, mutta näyttää siltä, että meille alkaa vakiintua pieni porukka, joka pääsee paikalle. Ihmiset ylipäätään ja joogaopet erityisesti ovat niin kiireisiä näinä aikoina. Huomenna on syyskauden viimeinen hindin tunti. Se jatkuu keväällä, jos taas ilmottautuneita riittää.

Syksy on mennyt tosi vauhdilla, joululomaan ei ole aikaa enää kun kuukausi. Ja ihan vasta oli kesä. Koko syksyn on ollut niin kauniita, aurinkoisia ilmoja, ettei ole oikein syksyltä tuntunutkaan. Vasta viime viikkoina on alkanut sadella ja olla harmaata, pimeääkin. Tällaiseen vuodenaikaan alkaa helposti voivotella sitä, kuinka harmaata ja pimeää on. Ja sitten siitä kasvaa ihan yleinen ja yhteinen valitusvirsi siitä, kuinka kaikki on kamalaa. Mutta mitäs jos juttu meneekin niin päin, kuin jotkut henkisiä asioita tutkineet ja peremmin ymmärtävät ihmiset esittävät. Mitäs jos se meneekin niin, että meidän ihmisten mieliala vaikuttaa säähän. Mitä jos me voimmekin vaikuttaa säähän omalla suhteutumisellamme asioihin ja omalla mielialallamme.

Eihän se helppoa ole pysyä räntäsateessa ja loskassa aurinkoisena ihmisenä. Se vaatii lujuutta omalta sisäiseltä olemiselta, siltä, että ei anna ulkoisten asioiden liiemmin vaikuttaa itseensä. Joogan harjoittajina meidän pitäisi pystyä siihen, ainakin joskus, ainakin välillä ja ainakin vähän aikaa kerrallaan, jos ei ihan koko aikaa. Eikä siinä vielä kaikki. Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan kehotti toistuvasti meitä olemaan majakoita, ”be a lighthouse”. Toisin sanoen se ei riitä, että me emme lähde kieppumaan muiden ihmisten ja ulkoisten asioiden mukana niin kuin tuuliviiri, vaan meidän on näytettävä muille tietä ja loistettava pimeässä niin kuin majakka.

Syksyn sateisiin voi mallia ottaa tästä klassikosta – ainakin asenteen tasolla, sillä kadulla steppaaminen saattaa tosiaan olla turhan huomiota herättävää.

Naisten ja miesten opettamisesta

Sama teema jatkuu, eli kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanista on edelleen kysymys. Johtuu siitä, että jokin aika sitten hankin klassikkokirjan, eli Shakti Parwha Kaur Khalsan kirjan Kundalini Yoga. The Flow of Eternal Power. Sen pohjalta ja sen inspiroimana näitä juttuja teille kirjoittelen.

Yogi Bhajan piti useideiden vuosien ajan erillisiä kursseja miehille. Joitakin kursseja myös videoitiin, eli ne on hyvin dokumentoitu niitä varten, joilla ei ollut mahdollisuus osallistua. Miesten kurssit kestivät yhden päivän. Sen sijaan naisten leirit, Women’s Camp, joita Yogi Bhajan piti naisille, kestivät monta viikkoa joka kesä. Yogi Bhajan selitti, että naiset ovat paljon monimutkaisempia kuin miehet. Mutta pitkällä tähtäimellä juuri miehet hyötyvät siitä, että Yogi Bhajan opetti naisille, kuinka he voivat olla menestyviä vaimoja ja äitejä.

Joskus jotkut ihmettelivät, kuinka Yogi Bhajan, mies, saattoi tietää niin paljon naisista. Toki Yogi Bhajan tiesi paljon monista asioista, mutta naisiin tutustumiseen Yogi Bhajanilla oli hyvät lähtökohdat jo lapsena Intiassa. Alueella, jossa hän asui, ainoa koulu oli katolinen tyttökoulu, ja sitä myös Yogi Bhajan kävi. Samalla hän oppi toimimaan hyvin monenlaisten naisten kanssa. Myöhemmin hän kertoi usein oppilailleen, kuinka koville hän pisti koulun nunnat loputtomilla kysymyksillään. Toki Yogi Bhajaniin vaikutti voimakkaasti myös hänen oma äitinsä, voimakas ja oikeamielinen nainen. Ja sitten kuitenkin Yogi Bhajanin ymmärrys sekä naisista että miehistä ylitti sen, mitä nämä henkilökohtaiset kokemukset hänelle saattoivat opettaa.

Neuvo miehille

Jatkan edelleen siteeraamalla kundaliinijoogamestari Yogi Bhajania. Hän on antanut miehille tällaisen neuvon, joka naistenkin on varmasti hyvä tietää:

”Kun nainen ei pysty puhumaan kanssasi, kun hän korottaa ääntään tai väittää vastaan, hän peittelee omaa syyllisyydentunnettaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Hänen tiedostamaton persoonallisuutensa muistuttaa häntä hänen heikkouksistaan, joihin hän ei halua enää langeta. Sinä olet vain sijaiskärsijä. Hän ei toimi omien kykyjensä mukaan. Hän ei puhu sinulle, hän puhuu omalle tiedostamattomalle persoonallisuudelleen; hän on menneisyydessä. Tarjoa hänelle lasillinen vettä ja vaihda puheenaihetta.”

Vähän epäilen, että Yogi Bhajanin esittämä neuvo tunnetaan ainakin Intiassa laajemminkin kuin vain joogapiireissä. Epäilyni perustuu fiktiiviseen elokuvaan Chak De! India (2007), joka kertoo Intian naisten maahockeyjoukkueesta. Siinä joukkueen pelaaja, roolinimeltään Balbir Kaur, hermostuu välillä harjoituksissa tai pelissä, ja alkaa solvata muita ja käyttäytyä aggressiivisesti. Tällöin joukkueen kapteeni, jota näyttelee Bollywoodin kuningas Shah Rukh Khan, kutsuu Balbir Kaurin pois kentältä ja ojentaa hänelle lasillisen vettä.

Ehkä nykyinen tapa kuljettaa vesipulloa mukana ja juoda siitä säännöllisin väliajoin on ihan hyvä meille kaikille, erityisesti naisille.

Kuinka naista ärsytetään

Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on puhunut paljon naisista ja siitä, millaisia naiset ovat. Hän on sanonut vapaasti suomennettuna esimerkiksi näin: ”On ymmärrettävä, että nainen on paljon terävämpi kuin mies. Yksikään nainen ei tarvitse neuvomista. Hänen luontoonsa kuuluu vastustaa neuvoja. Jos haluat ärsyttää naista, neuvo häntä. Nainen myös suuttuu nopeammin kuin mies. Olento, joka voi muuttaa verensä maidoksi pitääkseen jälkeläisensä hengissä ja ruokkiakseen niitä voi tehdä mitä tahansa muutakin. Lapsi voi tehdä miehen hulluksi kymmenessä minuutissa, mutta olla häiritsemättä naista kahdessakymmenessä tunnissa. Naisen kyvyt ulottuvat myös mentaaliseen ja henkiseen ulottuvuuteen. Hänellä on synnynnäinen kyky selvitä kaikesta. Hän elää omasta keskuksestaan käsin. Kun taas miehen luonto on elää joko kiveksistään tai päästään käsin. Miehellä ei ole luontaista taipumusta elää omasta keskuksestaan. Mutta nainen elää aina keskuksessaan ja työskentelee sekä ylös- että alaspäin. Karma Shastrassa on sanonta:’Kun nainen on vuoteessa, ja sukupuolinen kanssakäyminen on täydellistä, ja hän on täysin yhteensulautunut miehen kanssa, jopa silloin nainen voi miettiä, että tee saattaa kiehua yli’.”

Jotenkin minä tunnistan taas itseni tuosta pätkästä niin hyvin. Tarkoitan erityisesti tuota neuvomisesta ärsyyntymistä. Olen luullut, että se olen vain minä, mutta ehkä se ei olekaan. Ehkä se tosiaan on nainen minussa, joka ärsyyntyy. Kiusallisintahan on se, kun menee kysymään neuvoa joltakulta, ja sitten ärsyyntyy, kun se joku neuvoo.

Itse asiassa jooga on siitä mainio laji, että siinä ei juuri neuvota. Joogaopettaja ehdottaa asioita, jotka voi tehdä tai jättää tekemättä. Tai tehdä jollakin muulla tavalla. Toki on myös sellaisia joogaopettajia, jotka pyrkivät neuvomaan ja sanomaan miten asiat todella ovat, mutta heistä olen yrittänyt pysyä kaukana. Jo senkin takia, että he ärsyttävät minua, ja kun ärsyynnyn, menee heidän hyvät neuvonsa ihan hukkaan.

Silmät kiinni

Minä en tahdo enää oikein muistaa, millaista oli aloittaa kundaliinijooga. Oliko minullakin silloin vaikeuksia pitää silmiä kiinni harjoitusten aikana. Vilkuilinko minäkin ympärilleni tämän tästä nähdäkseni mitä muut tekevät. Voi olla, paha mennä sanomaan. Mutta sen kuvittelen muistavani, että loppurentoutumisen ajan pidin silmäni ihan luontevasti kiinni, enkä tuijotellut kattoon.

Sittemmin omasta sisäisestä maailmastani on tullut juuri se paikka, josta käsin haluan joogaharjoitukseni tehdä. Sinne on helppo solahtaa, se on tuttu ja kotoisa paikka, jota ei tarvitse etsiä. Pikemminkin niin, että sieltä ei haluaisi tulla pois. En haluaisi avata silmiä ja palata tähän todellisuuteen.

Joogaa ohjatessa on helppo huomata ne, joille oma sisäinen maailma ei vielä ole tuttu paikka. Ne, joille silmien sulkeminen on vaikeaa ja jotka haluavat mielummin katsella ympärilleen. Välillä tekisi mieli oikein vähän patistaa heitä, että nyt vaan ne silmät kiinni, ei täällä ole mitään nähtävää. Olen jättänyt patistukset väliin, ja tyytynyt muistuttelemaan, että silmät voi sulkea ja katseen kohdistaa kulmakarvojen väliin, jos se tuntuu itselle sopivalta.