Peruutus

Viime kevätkaudella pidin tuon kääntämäni Onnen ja runsauden joogaa –kirjan pohjalta paikallisessa työväenopistossa lyhytkurssin. Sama kurssi oli tarjonnassa myös tänä keväänä. Kurssille vaan ei tullut kuin kuusi ilmoittautumista, mikä ei riitä sen toteuttamiseen. Kurssi siis peruuntui. Mutta katsotaan, poikisiko peruuntumisesta jotakin muuta. Joka tapauksessa kurssi on työväenopiston tarjonnassa jälleen keväällä.

Yhtäkkiä onkin taas aika irtonainen olo. Että miten minä kuulun ja liityn ja kytkeydyn koko joogaperinteeseen ja –yhteisöön, kun en opeta mitään? No joo, tiedetään, tapoja kiinnittyä on paljon muitakin kuin vaan opettaminen, ja minulla on niin joogaan kuin yhteisöönkin vahvat siteet. Olisi kiva myös opettaa, edes joskus vähän, mutta nyt tilanne näyttää sen suhteen vähän heikolta. Tosin tilannehan voi muuttua hetkenä minä hyvänsä.

Aamu

Menen yleensä töihin joskus 8-9 aikaan aamulla. Tänään menin aikaisemmin, sillä yksi työtehtävä piti saada valmiiksi puoleen päivään mennessä. Niinpä osuin näkemään aika kivoja aamumaisemia matkan varrella.

Ja kyllä, päivän työ valmistui hyvissä ajoin ennen lounasta ja lähti eteenpäin.

Tossua toisen eteen

Eilen oli pitkään odotettu ja hartaasti suunniteltu päivä, jolloin lähdimme patikoimaan Seitsemisen kansallispuistoon. Valmistautuminen, pitää tunnustaa, jäi minulta vähän puolitiehen. Ehdin kyllä kauppaan, ja löysin kuin löysinkin hyvät, varrettomat patikointikengät. Mutta siihen se sitten jäikin. Edellisenä iltana kävelin kengät jalassa muutaman kerran olohuoneen ympäri, jolloin kanssapatikoijat saivat syyn irvailla, että olin ymmärtänyt jotakin väärin. Minun olisi siis pitänyt kävellä kengät sisään, ei sisällä. Väittivät, että niillä on jokin ero. Whatever, minä käytin vanhaa kikkaa, eli laitoin jalkaan kahdet sukat päällekkäin, ja niiden päälle tuliterät kengät.

Sää suosi siinä mielessä, että ihan koko aikaa ei satanut. Kosteaa sen sijaan oli alusta loppuun, koko 19 kilometrin matkan ajan. Maasto, polku ja maisemat olivat mukavia ja vaihtelevia. Seura hyvää, eväät riittävät ja uudet kengät mitä parhaimmat. Ei pienintäkään ongelmaa uusien kenkien kanssa koko matkan aikana, toisin kuin kanssapatikoijalla. Hän oli liikkeellä yksien sukkien taktiikalla, ja joutui kaivamaan laastarit esiin jo alkumatkasta.

Vastaan tuli myös niitä, jotka olivat liikkeellä teltan kanssa. Huh, heille minä nostan hattua. Yöpyminen teltassa keskellä kylmää, pimeää ja ennen kaikkea kosteaa metsää ei ole minun heiniäni niin kauan kuin voin valita nukkumisen omassa kuivassa sängyssä, hirsiseinien sisällä, katuvalojen loistaessa ikkunasta sisään.

Salipula

Kaupungissamme on lähes krooninen pula hyvistä joogasaleista, ja monet joogaa tarjoavat tahot etsivät koko ajan hyviä tiloja, joita ne voisivat vuokrata järjestääkseen niissä säännöllisiä joogatunteja tai kertaluonteisempia tapahtumia. Niin myös paikallinen joogayhdistys. Yhdistyksen hallitus sai vihjeen kauniista ja tilavasta salista, joka sijaitsee ihan keskeisellä paikalla, hyvien kulkuyhteyksien päässä, ja jota vuokrataan kohtuulliseen hintaan. Tilan omistaa NNKY eli Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys.

Joogayhdistyksen taloudenhoitaja otti yhteyttä NNKY:hyn ja tiedusteli mahdollisuutta vuokrata tila. Vastaus oli yksiselitteisen selvä. He eivät vuokraa tiloja joogaan, koska se on heidän periaatteidensa vastaista. Oletettavasti siis heidän katsantokannassaan jooga ei mahdu kristillisyyden piiriin. Harmi.

Jatkamme hyvän salin etsimistä, ja joogaamista kylmissä jumppasaleissa. Toki hyviäkin saleja kaupungista löytyy, mutta niiden kysyntä on huimaa. Pitäisiköhän alkaa järjestää yöjoogaa, sillä keskellä yötä salit taitavat olla vielä vapaana.

Tilanteen mukaan

Eilen, kun vedin sadhanaa, tuli mieleen soittaa taustaksi ensimmäinen sadhanalevy, jonka olen itselleni hankkinut. Aikoinani ostin sen, koska se kuulosti niin selkeältä ja simppeliltä ja helpolta mantrata mukana. Ja sitä se olikin, enkä ole ainoa, joka niin sanoo (click). Kunnes sitten jossakin vaiheessa kävi niin, että se alkoi kuulostaa kertakaikkisen väärältä, enkä voinut soittaa sitä enää ollenkaan. Ihmettelin, miten olin koskaan sellaisen levyn tullut hankkineeksi, jossain mielenhäiriössä kai. Levy jäi sikseen, soittamatta ja unholaan, kunnes toinen joogaopettaja soitti sen omassa sadhanassaan. Se kuulostikin taas ihan hyvältä. Ja eilen sama levy oli kertakaikkisen mainio juuri siihen aamuun.

Näin ne tilanteet vaihtelevat. Se, mikä toimii yhdessä tilanteessa, ei välttämättä ole ollenkaan hyvä juttu jossakin toisessa. Sen syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin en osaa tätä ilmiötä selittää. Mutta kun intuitiollaan valitsee niin musiikit, kriyat kuin meditaatiotkin, ei oikein voi mennä vikaan.

Hyvää syntymäpäivää, Yogi Bhajan

Tänään, 26. elokuuta, on kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin syntymäpäivä. Vaikka Yogi Bhajan ei ole enää keskuudessamme fyysisessä olomuodossaan juhlimassa synttäreitä, on niitä tapana juhlia kahden ja puolen tunnin meditaatiolla, jossa toistetaan pitkää Ek Ong Kaar –mantraa. Siis sitä samaa, joka aloittaa sadhanamantrat.

Kaupungissa järjestettiin tänään kaksikin tällaista syntymäpäiväsadhanaa. En osannut päättää kumpaan menisin, joten jäin kotiin. Yksi vaihtoehto olisi ollut mennä muiden joogaopettajien kanssa vetämään meditaatiota, mutta tämä on sellainen meditaatio, joka ei jostain syystä kutsu minua ryhmän eteen. Voin kyllä osallistua, mutta jätän vetämisen muille. Ehkä syy on se, että pidempään toistettuna minulla on mantran kanssa suuria vaikeuksia. Aamusadhanassa seitsemän minuuttia on ihan hyvä aika, se sujuu, mutta pidempään toistettuna minulta lähtee ääni tai ääni alkaa nykiä ja pomppia. Se johtuu todennäköisesti siitä, että pääni asento ei ole paras mahdollinen. Josta sitten päästää kysymykseen, että miksi en tässä meditaatiossa ja tämän mantran aikana onnistu pitämän päätä hyvässä asennossa. Tai se seitsemän minuuttia sujuu, pidemmät ajat vähän huonommin.

Tein meditaatiota yksin kotona 11 minuuttia. Siinä kaikki.