perjantai 21. syyskuuta 2012

Etänä


Tänään vietetään kansallista etätyöpäivää. Luin juuri lehdestä. Täällä minäkin istun, kotisohvalla, läppäri sylissä ja pino papereita levitettynä pitkin sohvaa. Pitää ehkä kohta siirtyä ergonomisempaan paikkaan, vaikka pöydän ääreen.

Ei hullummat maisemat tässä etätyöpisteessä. 



Nyt kyllä paistaa, mutta aamulla satoi ja ukkosti. En ensin meinannut millään tunnistaa ukkosen ääntä, että mikä se on. Aika harvoin kun sellaista räiskintää kuulee aamuvarhain ja tähän aikaan vuodesta. Siippakin väitti peittonsa uumenista, että minä metelöin.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Meillä oli torstai-iltana melkoinen ukkonen ja raesade. Olin pyykkituvassa ja luulin, että kone räjähti, kun selkäni käännin. Järki ei tosiaankaan ensin tajunnut sitä ukkoseksi. Mä olen joskus miettinyt, että miten ihanaa olisi saada tehdä edes joku aika töitä kotoa käsin...karehdin esim.kirjailijoita, jotka tekevät sitä. Toki uskon, että omistan tässäkin asiassa vaaleanpunaiset silmälasit. Vaahterat ovat ihania nyt! Ne eivät ole joka vuosi näin punaisia ja orsanssisia.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Vilukissi, saattaa tosiaan oolla että sinulla on ne vaaleanpunaiset kakkulat nenällä. Etätyön tekeminen on ihan kivaa jos vaihtoehtona on reissaaminen ja matkoineen 11 tuntinen työpäivä. Mutta samalla etätyö vaatii vähän itsekuria, ettei tee kotona kaikkea muuta kuin niitä töitä. Tosin voihan siinä samalla pistää pyykkikoneen pyörimään ettei puhtaat vaatteet lopu, ja sitä rataa.