Kanalientä kasvissyöjälle

Siippa tuli reissutyöpäivänsä jälkeen samalla junalla kotiin kuin minä. Oli ilo ihan vaan istua vierekkäin ja pitää toista kädestä. Siihenkään ei nykyisemmillään ole liiemmin aikaa, kun jompikumpi (lähinnä kai minä) on menossa koko ajan. Istuimme vaan, turhia puhelematta. Sitten minä taisin nukahtaa.

Kotopuolessa kävimme ulkona syömässä. Tarkoitus oli mutustella oikein hyvät hampurilaiset, mutta koska sellaisia ei tuntemistamme paikoista oikein tahdo saada, menimme meille uuteen ravintolaan. Listalla oli vuohenjuustohampurilainen. Kyselin tarjoilijalta vähän hampparin lisukkeista, että mitä kaikkea siihen tulee tykö. Tarjoilija taas alkoi kysellä minun allergioista, ja tarkastimme puolin ja toisin että annos olisi minulle sopiva. Tarjoilija selvitti vielä hampparin kastikkeenkin koostumuksen, ja kävi ilmi että kastikkeessa on kanalientä. Siis kanalientä! Hampparissa jossa ei ole lihaa. Tarjoilijan mielestä se ei ollut ongelma, koska annos ei muutenkaan ole vegaani, onhan siinä vuohenjuustoa.

Onhan se vaan niin, että kasvissyöjiä on eriasteisia. Minä syön hyvällä halulla maitotuotteita, mutta ei se silti tarkoita sitä, että haluaisin syödä kanalientä. Ja jos annoksessa on kanalientä niin, että se ei annoksen kuvauksessa ruokalistassa lue, tulee vähän sellainen olo, että kanaliemi on piilotettu annokseen joka muuten vaikuttaa lakto-vegetaristeille sopivalta. Kuka hölmö kasvissyöjä nyt ravintolassa alkaa kysellä kasvishampurilaisen kastikkeen raaka-aineita. No minä, mutta se kävi vähän vahingossa ja vain allergioiden takia.

Hyvin minulle silti kävi, tarjoilija ja keittiöhenkilökunta olivat valmiita näkemään vähän vaivaa minun annoksen eteen ja muokkaamaan sitä minulle sopivaksi. Siitä kiitos heille.