Meditaatioharjoituksia

No niin, siis viikonloppu hathajoogan parissa. Juu, oli kyllä mukavaa kaikin puolin, ja tosi pätevät ohjaajat. Mutta onhan se ihan selvä, että tuli koko ajan kaikkea joogaamista verrattua kundaliinijoogaan, ja siinä vertailussa kundaliinijooga vie kirkkaan voiton. Esimerkiksi kundaliinijoogassa on tosi paljon erilaisia meditaatioita, joissa on enemmän tai vähemmän asioita joihin keskitytään. Voi olla mantra jota toistetaan ääneen tai hiljaa mielessä, voi olla tietty hengitysrytmi, asento, silmien kohdistus ja mudra eli käsien asento. Lisäksi käytössä voi olla erilaisia kehon lihaslukkoja. Yleensä tekemistä on sen verran runsaasti, että mieli hiljentyy meditaatioon jo senkin takia, että keskittyminen kohdistuu muualle kuin mielen liikkeisiin.

Viikonloppuna teimme useita meditaatioita, joissa joogaharjoituksen jälkeen asetuimme istumaan, ja vaan aloimme meditoida. Sen verran olen meditoimista harjoitellut, että kohtuullisen vaivattomasti pääsin meditatiiviseen tilaan, mutta kyllä kävi aika pitkäksi. Olisi ollut kiva tehdä jotakin. Toistaa mantraa hiljaa mielessä, tai jotakin muuta.

Olen myös tottunut kundaliinijoogan tapaan aloittaa ja lopettaa asiat, ja siirtyä jutusta toiseen. Tuntui tosi hassulta kun meditaatio päättyi vaan niin, että ohjaaja totesi harjoituksen päättyneen. Mitä, jotakin jäi puuttumaan. Niinpä päätin itse oman meditaationi vähän pidemmän kaavan mukaan, hengittelin ja kumarsin lopuksi, niin kuin olen tottunut tekemään. Kumartaminen pitää nöyränä, venyttää selkää mukavasti, ja ohjaa kehon virtauksia kohti aivoja.

Teimme myös yhden kävelymeditaation, ja siinä sitten olikin tekemistä, hengityksen rytmittämä liike, mudra, ja katseen kohdistus niin että näki mihin kulki. Kivaa! Yhtäkkiä kävelymeditaation myötä – teimme sen tietenkin ulkona – tulin ihan kauhean tietoiseksi siitä alustasta jolla kuljin, väreistä, hajuista ja äänistä. Limaisen näköisistä sienistä vihreällä nurmikolla. Ja joka ikisestä, tarkkaan harkitusta askeleesta jonka otin.

Vielä yksi ero meditaatioissa oli tunne yhdessä tai yksin tekemisestä. Kundaliinijoogameditaatiossa tulee selkeä tunne yhdessä tekemisestä, siitä ryhmästä jonka osa on, ja jonka energiat yhdistyvät. Viikonlopun meditaatioissa oli aika yksinäinen tunne ja orpo olo, vaikka sali oli pullollaan muita meditoijia. Vasta viimeisessä meditaatiossa, jossa asetuimme piiriin, sain edes jonkinlaisen tuntuman muihin ihmisiin. Voisin kuvitella, että kundaliinijoogameditaatioiden yhteisyyden luo harjoituksen alussa toistettava virittäytymismantra. Mantra on Ong Namo Guru Dev Namo, ja se toistetaan kolme kertaa. Tällä näennäisen vaatimattomalla ja simppelillä toimenpiteellä on suuri vaikutus, sen olen opettajakoulutuksessa ja tunteja pitäessäni oppinut huomaamaan, mutta oikeastaan nyt vasta tajusin miten paljon jää puuttumaan kun virittäytyminen yhteiseen energiaan puuttuu.