sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sataa ja ropisee


Tänään ei ole tarvinnut miettiä, että menisikö pihatöihin vai ei. Kun sataa koko päivän, voi hyvällä syyllä jättää menemättä ja keskittyä sisähommiin. Niitäkin riittää.

Kävin ohjaamassa yhden kundaliinijoogatunnin sunnuntain ratoksi. En jaksanut kiskoa kaikkia sadekamppeita päälle ja hypätä pyörän selkään, sillä matka ei ole pitkä, vaan kävelin varjon kanssa. Sitä taitaa tässä syksyn mittaan olla edessä enemmänkin, kävelyä erilaisissa sadekeleissä. Ja se taas tarkoittaa hidasta siirtymistä paikasta toiseen. Siirtymien rytmi hidastuu, ja päivät lyhenevät molemmista päistä.

Sunnuntaina on kyllä sikäli mukava ohjata joogaa, että ihmiset ovat hyvällä tuulella ja kiireettömiä. Tulevat hyvissä ajoin tunnille, ja jäävät tunnin jälkeenkin vaihtamaan muutaman sanan. Muutaman joogaajan kasvoilta näki, kuinka he oikein nautiskelivat harjoituksesta. On ilo saada välittää kundaliinijoogan opetuksia, jotka saavat ihmiset sellaiseen tilaan. Kertakaikkinen ilo ja kunnia.

4 kommenttia:

Tuitun Tupsut kirjoitti...

Mukavan kiireettömän tuntuinen päivä sinulla. Taitavalla opettajalla on taito saada oppilaat nauttimaan. Aika mielenkiitoisen tuntuinen jooga, vahinko ettei tuota täällä meillä päin opeteta.

terhi kirjoitti...

Joogina olemisesi seuraaminen on minulle ylläpitohoitoa tässä syksyn kohokohtia odotellessa. Joogailen kotioloissa astangajoogan 1-sarjaa, soveltuvin osin, töiden, lenkkeilyn ja lasten kuskailun ohessa. Edessäni häämöttää kuitenkin jännittävä jakso, joogaopistolla ensi viikonloppu SJL-joogaa, ja seuraavana tiistaina elämäni ensimmäinen kundaliinijoogatunti. Olenko järjestänyt itselleni järjettömän mysteerin, vai onko edessäni uutta ja jännittävää valoa?

Jagdev Kaur kirjoitti...

Tuittu, juuri sen takia kundaliinijoogaopettajakoulutukseen yritetään saada sankoin joukoin väkeä, että saataisiin laji leviämään kaikille paikkakunnille joissa kiinnostuneita on. Odotahan vaan, se tulee vielä.

Terhi, sinulla on tosi hienot ajat edessä, saat kokeilla uusia joogamuotoja. Mahtavaa! Ihan varmasti on valoa edessä, vaikka pimeää kohti näin syksyllä kuljetaankin. Saa tulla kertomaan tänne blogiin SJL- ja kundaliinijoogakokemuksistaan, jos haluaa.

terhi kirjoitti...

Niinpä, tämä odottaminen on ehkä parasta. Just huomasin että tuosta kirjoittamastani voi jäädä käsitys, että voin keskittyä joogailuun lähes mielin määrin, vaan ei se ihan niin ole. Joka päivä pitää töissäkin käydä. Joogailut jää usein kokonaan välistä tässä arjessa, mutta ehkä tästä alkaa uusi aika. Ainakin vähäksi aikaa.