Viime viikonlopun joogakurssilla toinen
opettajista totesi moneen kertaan, että meillä ihmisillä on tapana samastua
meidän mieleemme, ja kuvitella että me olemme mieli. Tuttu ajatus, mutta
minusta hän sanoi sen jotenkin selkokielisesti, kauniilla ja ymmärrettävällä tavalla.
Ja niinhän se on. On helppo ajatella,
että minä olen nopea ja helposti pitkästyvä, kiivaskin, koska minun mieleni on
sellainen, ja mielen reagointitavat, temperamentti ynnä muut ovat sellaiset.
Tai sitten ajatella, että minä olen pitkä, vaalea ja sinisilmäinen, eli samastua
oman ruumiinsa ominaisuuksiin. Mutta joogisen ajattelun mukaan tämän
kartesiolaisen mieli-ruumis –dikotomian lisäksi meissä on kolmas ulottuvuus,
sielu tai henki, miksi sitä nyt haluaakaan nimittää, ja juuri se on se keitä me
oikeasti olemme. Eli mantran sanoin: ”I am the light of the soul”,
olen sielun valo.
Usein vaan tässä arkisessa
pyörityksessä sielu valoineen jää helposti taka-alalle tai kokonaan piiloon,
eikä ole ihan helppo muistaa kuka oikein on. Tai ehkä siihen ei vaan ole
tottunut ja harjautunut, että antaa sielunsa valon loistaa sen poukkoilevan
mielen ja rahjustavan ruumiin läpi, ohi tai yli, mistä suunnasta se nyt ikinä tuleekaan
se valo. Mutta harjoitellaan. Harjoitellaan aluksi pieniä tekoja, sanoja,
hymyjä, eleitä ja katseita, joista kaikille tulee hyvä mieli ja jotka
lämmittävät sydäntä.
4 kommenttia:
Olipa hyvä tulla lukemaan juuri tänä aamuna tämä ajatus. Musta tuntuu, että ihan viime viikkoina olen tämän asian oppinut sisäistämään. "Sielu" on ollut mulle semi/koko-ateistina tosi vaikea käsite. Nyt olen vain ruvennut ajattelemaan, että sielu (spirit) on jotain, joka yhdistää meitä kaikkia olevia olentoja ja sellaisena se on kaikilla samanlainen, se jonka voi tunnistaa kun katsoo toista ihmistä (tai vaikkapa kissaa) ja etääntyy vähän omista ja toisen sen hetkisistä hötkötyksistä, tunteista yms. Rauhoittavat ajatus. Ja kunnon konstruktionistina ajattelen vieläpä, että ei sillä ole väliä onko sitä oikeasti olemassa. On se olemassa, jos se kerran toimii. Ja sitä enemmän se toimii, mitä enemmän sitä harjoittaa. :)
^Äskeisen kommentin kirjoitin siis minä, Sirppu.
Joka päivä käyn katsomassa oletko jakanut jotain joogiajatuksiasi, ja onneksi aika usein olet! Odotan malttamattomana (oi tätä mieltäni:)) ensimmäistä kundaliinijoogatuntiani, siihen on vielä 2 viikkoa! Niin, sielläkin saan tilaisuuden tarkastella mieltäni, sekä sieluani, fyysisten tuntojen lisäksi. Toivottavasti se on opettavaa. Eikä liian vaikeaa.
Hii, joka päivä minä käy katsomassa onko kommentteja, ja onneksi monesti on :D
Sirppu, ymmärrän hyvin että tuon joogisen ihmiskuvan sisällyttäminen omiin ajatusmalleihin voi olla toisille vaikeaa. Minusta se vaan on tosi looginen, enkä oikein näe siinä mitään ristiriitaa minkään uskonnon tai ateismin kanssa. "We are not human beings having a spiritual experience, but spiritual beings having a human experience."
Ai että mitenkö tuo lainaus tähän liittyy. En oikein tiedä, se vaan tuli mieleen.
Terhi, mahtavaa! Pääset tutustumaan kundaliinijoogaan ja siihen, mitä se tekee sinulle. Ei mikään ihme, että mielesi on malttamaton.
Lähetä kommentti