Olemme siipan kanssa katsoneet
televisiosta kolmiosaista sarjaa nimeltä Juhlien jälkeen. Ensimmäisen osan
enimmäkseen nukuin nojatuolissa. Toisen osan pysyin hereillä, mutta tylsää oli.
Kolmas on vielä katselematta; se on tallennettuna boksiin ja odottaa sopivaa
hetkeä. Ihan käsittämättömän tylsä sarja, jota kriitikot kehuivat kovasti.
Oikeasti minun piti kirjoittaa
raskauden 120. päivän juhlien jälkeisestä elämästä, eli mikä kundaliinijoogin
elämässä muuttuu kun tämä virstanpylväs on ohitettu. Tai muuttuu niillä jotka
haluavat seurata traditiota ja tehdä kyseiset muutokset, pakko ei ole muuttaa
mitään.
Ensinnäkin joogaharjoitus.
Periaatteessa ihan tavallisten kundaliinijoogaharjoitusten tekemistä voi jatkaa
siihen 120 päivän kohdalle, jos sille ei ole mitään estettä. Viimeistään 120.
päivän kohdalla on kuitenkin syytä jättää pois kaikki liikkeet, jotka aiheuttavat
painetta vatsan alueelle, kuten vatsan pumppaamiset ja erilaiset jalkojen
nostot (paitsi kylkimakuulla, niitä voi edelleen tehdä). Turhan voimakkaita ja
siten vältettäviä ovat myös harjoitukset, jotka stimuloivat kovasti tai
väsyttävät, tai joissa pulssi nousee kovasti. Lisäksi tulihengitys on syytä
jättää tekemättä, kuten myös hengityksen pidätykset uloshengityksen jälkeen ja
juurilukko. Pois jäävät myös ylösalaiset liikkeet, kuten hartiaseisonta ja
liikkeet, joissa pitää maata selällään tai vatsallaan. Sat Kriya on harjoitus,
joka kaikkien raskaana olevien on syytä jättää väliin, niin hyvä harjoitus kuin
se muuten onkin. Olikohan tässä kaikki?
Joistakin harjoituksista on vähän
ristiriitaista tietoa eri kirjoissa. Esimerkiksi Venus Kryoista sanotaan, että
niitä ei raskaana olevan naisen pitäisi tehdä ollenkaan. Ja silti joissakin
kundaliinijoogaa raskaana oleville –kirjoissa on ohjeita Venus Kriyoihin, joita
siis tehdään yhdessä toisen, esimerkiksi oman puolison kanssa. Sama juttu
aamuisten kylmien suihkujen kanssa; jotkut kieltävät ne, toiset kehottavat
jatkamaan.
Minä olen ottanut joogaharjoitukset
varman päälle ja lopettanut varmuuden vuoksi kaikki edellä mainitut jo ihan
saman tien kun hoksasin olevani raskaana. Tosiasia kuitenkin on se, etten minä
ole ihan nuori enää, vaikka olenkin paremmassa fyysisessä kunnossa kuin ehkä
koskaan aiemmin tässä elämässä. Onneksi minua ei ole neuvolassa tai muuallakaan
huomauteltu iästäni, sillä minkä minä sille voin, en yhtään mitään.
Kundaliinijoogit lopettavat myös kaikenlaisen
seksin harjoittamisen 120. päivän jälkeen. Mitään fyysistä vaaraahan seksi ei
vauvalle eikä muillekaan osapuolille aiheuta, ja monet naiset ovatkin kuulemma
harrastaneet elämänsä parasta seksiä keskiraskauden aikaan. Mutta kundaliinijoogien
käsitys on, että seksi pistää vanhemmissa liikkeelle niin voimakkaita
energioita, etteivät ne ole hyväksi vauvan tiedostamattomalle mielelle, joka
parhaillaan kehittyy. Sitten vaan toisenlaista intiimiyttä kehittelemään, joka sekin
voi olla mukavaa ja antoisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti