Koska siippa lähti hallille katsomaan
peliä, minä päätin sillä välin huoltaa turbaanikankaitani. Pointti on se,
että olen tosi laiska silittämään, enkä oikeastaan silitä muita tekstiilejä
kuin pöytäliinat joita käytetään tosi harvoin, keittiöpyyhkeet ja
turbaanikankaat. Niistä silitettävää sitten kertyy kohtuullinen kasa ennen kuin
minä ryhdyn hommiin. Tänään oli hyvä levitellä kankaita ympäri olohuonetta kun
olen yksin. Lisämotiivina oli se, että pestyt ja silitetyt valkoiset
turbaanikankaat oli kaapista loppu.
Minulla on ihan hyvä
höyrysilitysrauta. Mutta silityslauta on turhan matala, saan selkäni kipeäksi
kun silitän vähänkään kauemmin. Mutta koska silitän niin harvoin, en ole raaskinut
investoida uuteen lautaan. Tai ei se rahakaan ole pointti, vaan yritys vähentää
tavaroiden kulutusta ylipäänsä. Nykyinen silityslautani odotti minua siinä
asunnossa, johon muutin kun muutin pois kotoa. Siinä oli huono päällinen, mutta
ostin Anttilasta uuden, ja kiinnittelin niittipyssyllä edellisen päälle. Hyvin
se on asiansa ajanut.
Silitin kolme turbaanikangasta; kaksi
valkoista ja yhden värillisen aluskankaan. Silityksen jälkeen levittelin ne
pitkin olohuonetta odottamaan rullausta. Kangas on sen verran leveä, että
taitan sen kolminkertaiseksi. Ja sen jälkeen rullaan kankaan rullalle kuin
idealsiteen tai hevosen pintelin. Sellaiselta rullalta kangas on helppo
kieputtaa pään ympäri. Usein vaan on niin, että pesty ja silitetty kangas on
sen verran löysä, ettei siitä saa oikein napakkaa turbaania heti ensimmäisellä
kerralla. Siksi minä istun täällä nytkin turbaani päässä: tein sen ensimmäisen
saman tien, niin seuraavalla kerralla kun olen oikeasti menossa jonnekin
turbaani päässä, siitä toivon mukaan tulee siisti ja napakka. Nyt päässäni on
enempi sellainen löysähkö kasa kangasta. Taidan mennäkin ottamaan sen pois, ja
rullata kankaat kaappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti