Eilen yhteisessä aamusadhanassa tuli
taas mieleen, kuinka mahtavaa kundaliinijooga on. Jotenkin kundaliinijoogaan on
niin tottunut, ja siitä on tullut kiinteä osa arkista elämää, että riemu sen
pelkästä olemassaolosta ei ole tullut kovasti mieleen. Toki olen iloinnut
siitä, että saan opettaa, asanoista, kriyoista ja meditaatioista, mutta en
niinkään ”vain pelkästä” kundaliinijoogasta.
Ilo oli myös olla sadhanassa, jossa
oli niin paljon joogaajia kuin eilen. Etenkin joogaopettajia oli poikkeuksellisen
paljon paikalla, sillä meillä oli paikallisten kundaliinijoogaopettajien
tapaaminen aamiaisen merkeissä sadhanan jälkeen. Olin kutsunut kollegat meille,
ja tosi ilahduttavan moni pääsi tulemaan. Toki aina on joku tai joitakin,
joille ei sovi. Mutta sille ei voi mitään.
Meidän kundaliinijoogaopettajien
joukko kasvaa koko ajan, ja hyvä niin. Kysyntää tuntuu olevan, vähän väliä
kaivataan joko vakiopettajaa tai ainakin sijaista sinne sun tänne. Kaikki eivät
voi tai halua opettaa koko ajan, elämäntilanteestaan tai muista syistä johtuen,
tai opettavat vain muutaman tunnin viikossa päivätyönsä ohessa, niin kuin minä.
Joten lisää opettajia mahtuu joukkoomme; minullakin on mielessä monta paikkaa
joihin kundaliinijoogaa voisi tarjota, mutta itse en koe ehtiväni tehdä sitä,
ainakaan juuri nyt.
Kun itse olin kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa,
oletin, että minulle ei välttämättä riitä juurikaan tunteja, ja ajattelin että
on hyvä jos saan 1–2 viikkotuntia. Mutta joogalle on niin paljon kysyntää ja
nostetta, ja se elää jonkinlaista kukoistuskauttaan, että tunteja olisi paljon
enemmän tarjolla kuin olisin voinut kuvitella. Nyt on vain itsestä kiinni se,
kuinka paljon olen valmis joogatunteja pitämään.
Tällä hetkellä minulla ei ole kuin
yksi ainoa vakituinen viikkotunti, mutta esimerkiksi ensi viikolla tuuraan
kollegaa niin että minulla on yhteensä viisi tuntia, ja seuraavalla viikolla
kolme. Jotenkin ajattelen, että koska olen opettajakoulutuksen käynyt ja
opettajille on kysyntää, minulla on vähän kuin velvollisuus myös opettaa edes
jonkin verran. Olen saanut kundaliinijoogalta niin paljon, että nyt on minun
vuoroni levittää kundaliinijoogan perinnettä eteenpäin. Enkä nyt tarkoita että
opettaminen olisi jotenkin vastenmielistä, ei missään nimessä, päinvastoin. Mutta
kyllä joogatuntien ohjaaminen tarkoittaa pientä tai välillä isompaakin
säätämistä kalenterin kanssa, kun kuitenkin minulla on myös päivätyöni. Tosin
onneksi hyvin joustava päivätyö, mutta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti